Synttäriviikonloppu

Aloittelin synttäriviikonloppuani jo perjantaina lounastamalla työpaikkani ravintolassa, missä perjantaisin on aina tarjolla sushia. Iltapäivä vaatikin sitten tiukkaa keskittymistä, kun hiilarihumalassa meinasin uuvahtaa työpöydän ääreen.
Mutta oli kuulkaas hyvää!

Lauantaiaamu avautui laulun siivittämänä, kun perhe kantoi aamupalan vuoteeseen (jossa olin jo puolihereillä kärvistellyt puolisen tuntia ”nukkuen”- joskus on ikävää olla perheen ainoa aamuvirkku!). Kahvi ja karjalanpiirakat keitettyjen kananmunien kera maistuivat oivallisille 55-vuotiaassa suussani.

Vaikka synttärikortissa komeileekin 60, niin siitä uupuu konkreettisesti vielä viisi vuotta. Jälkikasvuni laskentamalli vain sattuu olemaan sellainen, että kun puoliväliin uutta kymmentä pääsee, on käytännössä jo sen kympin ”uhri”. Niinpä mie olen kuuskymppinen seuraavat kymmenen vuotta.  Ja ylpeä sellainen!

Puhumattakaan kakusta! Tytär kyseli aiemmin viikolla, että minkälaista kakkua toivoisin ja heitin pallon hänelle rajaten halujani yhteen sanaan (yllätys-yllätys): oranssi.

Väri vähän vääristyy tässä kuvassa, mutta oranssi se luonnossa oli. Täytteenä sitruunarahkaa ja kostutus Limoncellolla. NAMNAM ja vielä kerran NAM!

Päivällä kävin pyörähtämässä kaupoilla ja hakemassa DNA:lta onnittelusähköpostissa luvatun juomapullon. Jonka poika sitten vei salipullokseen samoin tein. Mutta hyvä kun tuli käyttöön.
Pihamaalla raivailin vähän sieltä ja vähän tuolta, virittelin kaamosvaloja pergoilaan ja pätkin syreeneistä vallattomia versoja oksakompostiin. Nautiskelin siis syyspäivästä täysin rinnoin.

Yöpakkasten kolkutellessa jo kynnyksellä oli viimein pakko myös poimia viimeiset tomaatit kypsymään sisälle. Kesä oli niin lämmin ja aurinkoinen, että tänä vuonna avomaalla olleet kaksi tomaattiani tuottivat hillittömän sadon! Näitä vihreäposkisiakin vielä reilut pari kiloa.

Pihahommissa saivat nämä synttärilahjaksi saamani langattomat Bosen Soundsportit testikäyttönsä ja ovat muuten loistavat!
Äänentoisto on aivan omaa luokkaansa ja nämä pysyvät korvassa kovemmassakin lapionheilutuksessa!
Toimivat oivallisesti myös handsfreenä puheluissa.

Päivän ikävä uutinen oli se, että jouduttiin renkaanvaihtoon.
Tytär kävi kaupassa ja sieltä tullessaan väisti auton eteen juossutta pikkutenavaa katukiveykseen sillä seurauksella että renkaaseen repesi ihan reilu palkeenkieli. Tenava selvisi säikähdyksellä (ja kyllä muuten tyttökin säikähti) ja toivottavasti ensi kerralla katua ylittäessään älyää edes vähän vilkaista onko tie vapaa vai pitäisikö kenties odottaa ennen tielle juoksua!

Tänään sunnuntaina olen kahvitellut Brysselistä käymässä olevan ystävättäreni ja hänen tyttärensä (kummityttöni) kanssa, keskustellut joenvarressa Lenni Lokinpojan kanssa ja ihaillut syksyistä jokinäkymää muutenkin.

 Turjake teki päivälliseksi extratulista Intialaisvaikutteista kanaa ja sen jälkilämmöissä onkin mukava makoilla sängyllä ja kirjoitella tätä postausta.
Extratuliseksi kanan teki ikiomasta chilipehkosta poimittu Carolina Reaper-chili, joka tappajamaineestaan huolimatta sopii erittäin hyvin  ruoanlaittoon. En edelleenkään söisi sitä paljaaltaan, mutta ruoassa sen makean tulinen polte on mahtavaa!

Mukavaa olla 55-vee!