Syökää sokeria, pysykää solakkana
Bongasin Keräilyn Kätköistä-näyttelyn mainoksen selaillessani Keuruun seudun esitettä ja halusin ehdottomasti käydä sen katsomassa.
Niinpä olimmekin Keuruun rautatieasemalla heti puolen päivän aikaan ja astuimme sisään vanhan puurakennuksen ovista.
Vastassamme oli itse Veli Koski, aseman rakennusten omistaja ja intohimoinen keräilijä, jonka kokoelmista aseman näyttelyt ovatkin kootut.
Veli myös innokkaana supliikkimiehenä kokoelmiaan meille esitteli ja kertoili muutenkin mielenkiintoisia seikkoja ja muistoja tiloissa esillä olevista esineistä.
Keuruun asema, jonka on suunnitellut Bruno Granholm avattiin marraskuussa 1897. Tyyliltään asema edustaa kansallisromantiikkaa ja alkuperäistä ulkonäköä onkin pyritty säilyttämään (vuonna 1974 asema valittiin Suomen kauneimmaksi). Keuruu on ollut ”miehittämätön asemapaikka” vuodesta 1998, mutta lipunmyynti siellä jatkui vuoteen 2001. Junat asemalla kuitenkin pysähtyvät edelleen!
Veli osti aseman kiinteistöt vaimonsa Tuulan kanssa ja asuu itse rakennuksen toista puolta, toisella puolen esillä on vaihtuvat keräilynäyttelyt.
Tänä vuonna esillä on lelujen ja kauppamuistojen lisäksi Suomen kattavin suomalaisten suunnittelijoiden emaliastiakokoelma.
Itselläni emaliastiat jäivät kyllä vähemmälle huomiolle, niin hurmioitunut olin leluista ja vanhoista kauppatavaroista…
ta
Nämä varmaankin aivan ensimmäiset laatujaan olevat Muumilelut eivät välttämättä ole niitä kauneimpia, mutta vannoutunut Muumifani kyllä herkistyi näiden edessä…
Lelujen lisäksi esillä on myös muistoja sota-ajoilta, varsinkin Lottaliikkeen tiimoilta.
Itse isäntä esitteli meille kokoelmiaan. Vanhoja kahvi- ja maustepurkkeja, tupakkaa, makeisia, sokeria…you name it!
70-luvulla uskottiin vielä, että sokeri pitää solakkana…mutta silloin taisi tupakkakin olla terveellistä?
Nämä keräilykuvat ovat tuttuja äitini nuoruuden muistoista.
Sisääntuloaulan seinälle on ripustettu eri vuosikymmenien mainosmuistoja, joita oli hauska tutkiskella samalla kun kuunteli Veli Kosken tarinointia.
Jos tiesi käy heinäkuussa Keuruulle tai edes lähimaille, tämä näyttely kannattaa käydä katsomassa. Tai viedä vanhempansa/isovanhempansa muistelemaan menneitä aikoja.
Olihan siellä hyllyissä 70- ja 80-luvunkin makumuistoja, mutta nämä 60-, 50- ja 40-luvun esineet viehättävät ehkä vieraudessaan itseäni vielä enemmän (vaikka hihkaisin kyllä minäkin kun bongasin hyllystä aidot Trip-kolmiotetrat…)
