Syyskuu, syyskuu, minne hänet veit?

Syyskuu, syyskuu, tuuli vastaa ei.  Hector laulaa Syyskuu-biisissään ihan selkeästi kesän lämmöstä, auringosta ja valosta, vaikka joku yltiöromanttinen hömppä varmaan tulkitseekin lyriikat menneen rakkauden kaihoksi.

Ulkolämpömittari näyttää 15 astetta.

Jos eletteisiin huhti-toukokuuta kiskoisin intopiukeana päälle suurinpiirtein t-paitaa ja sortseja, mutta nyt on syyskuu ja samainen asukokonaisuus on kadonnut syvälle vaatekaapin uumeniin.

Ulkona on kosteaa, tuuli ei hyväile lempeillä lupauksilla hipiää, vaan viilentää koko kropan kalmankosteilla henkäyksillään. Torahampaiset, mulkosilmäiset, takkuturkkiset flunssapöpöt vaanivat jokaisen nurkan takana, se tästä vielä puuttuisikin, hakkaava yskä, vuotava nenä ja jatkuva pärskiminen!

Okei, kaivan esiin pitkähihaisen paidan, farkut ja (yäk) puen jopa sukat jalkoihini. Uloslähtiessä nappaan vielä naulakosta nahkatakin ja ylähyllyltä kirkkaanvärisen huivin. Kenkienkin pitää olla jo nahkaa ja edes vähän vedenpitävät. Hansikkaita en sentään vielä suostu käsiini vetämään.

Mutta silti.

Minä luovutan, on syksy.

PS: Valoa aamun harmaisiin ajatuksiin tuo tietous siitä, että ENÄÄ 100 päivää jouluun!!!