Syyskuulta säästyneet Seireeni ja Siantappajat

Mirja Kuivaniemi: Siantappajat (Tammi)
Siantappajat alkaa kun sosiaalitäti Maria ampua täräyttää miesystäväänsä, tämän ilmoitettua, että lähtee jouluksi vaimonsa kanssa Italiaan. Maria on ollut sopuisa ja vähään tyytyväinen Toinen Nainen jo kauan, mutta tapahtuma ylittää jonkun piirtämättömän rajan ja PAM.
Ampumisen jälkeen Maria hyppää autoonsa ja pakenee  kohti Pohjanmaalla sijaitsevaa vanhaa kotitaloaan. Matkaseurana on Isoisän siantappoase ja pohojalaanen Isoäiti-vainaa, jonka kanssa Maria käykin monet keskustelut. Lapsuudesta, miesvalinnoista, nykyisyydestäkin.
Maria ei ”jää kiinni” eikä miesystävä kuole, mutta kirjan mittaan purkautuu moninaisia asioita Marian elämästä. Komediallisia sävyjä tulee (tai on ainakin haettu) Marian kiinnijäämisen pelon siivittämistä aseen piilotuksista ja väärinymmärryksistä.
Kirjan pohojalaasuus on piristävää ja Marian tempoilu ja rimpuilu omien valintojensa ja elmänsä tiimoilta on aidon oloista, vaikka joskus mieleen nousee epäusko ”miten se voi olla noin typerä”.
Ei mitään tusinatekstiä tämä.
 

Pauliina Susi: Seireeni (Tammi)
Koin juonen kehityksen kannalta jopa häiritseväksi kirjan alkupuolen yhteiskuntatietoisen paatoksen ihmiskaupasta, kulutushysteriasta jne. Vaikka kaikki nämä osatekijät oleellisesti kuuluvatkin kirjan tarinan kehitykseen, tuntui että varsinainen tarina alkoi vasta pitkän yhteiskuntaoppijakson jälkeen. Aihepiiri on toki todella tärkeä, mutta jotenkin koin esitystavan kuin päälleliimatuksi lisäarvon hakemiseksi nyt muutenkin pinnalle nostetuin aihepiirein.
Kun tarina sitten alkoi kulkea, kulki se vauhdikkaasti. Yhteiskunnallinen ja yleismaailmallinen tiedostaminen yhdistyi Harlekiinihömppään.
Viihdyttävä kirja anyways.