Tag: #isä

Pitkälle on edetty kesäkuisista epätoivon päivistä. Tämän viikon perjantaina isä kotiutetaan kuntoutuksesta, ei nyt uuden veroisena eikä ihan entisenlaisenakaan, mutta omatoimisena, teräväpäisenä ja touhukkaana. Taatusti ei tule olemaan vanhemmillani helppoa sopeutua uudenlaiseen elämään uusine rajoitteineen ja tilanne tulee vaatimaan myös meiltä läheisiltä apua, ymmärrystä ja tukea. Mutta oma sydän laulaa riemusta ja onnesta koska minulla […]

Tänään meillä on hoitopalaveri kuntoutusyksikössä. Paikalla neurologi, fysio- ja toimintaterapeutti, isän omahoitaja ja tietysti isä ja me perheenjäsenet. Tarkoitus on käydä läpi mistä lähdettiin, kuinka on edetty, missä ollaan nyt ja miten on tarkoitus jatkaa. Yksi iso kysymys tulee olemaan, voiko isä palata kotiin vai joudummeko valitsemaan jonkin muun vaihtoehdon. Isä on kuntoutunut niin hyvin, […]

Kulunut viikko on ollut vaikea. Vaikka viikkoon on kuulunut ilonhetkiäkin, olen tällä hetkellä kovin väsynyt, surullinen, ahdistunut ja kaikki muut negatiiviset adjektiivit joita vain voi keksiä jonon perään boldatuin kirjaimin. En osaa ajatella johtuuko fyysinen huono oloni henkisestä väsymisestä vai onko kyseeessä ”oikea” ongelma. Enkä oikeastaan jaksa edes välittää, tässä konkurssissa ei tunnu enää mikään […]

Minä suoritan nyt elämääni. Suljen päässäni itkevän pikkutytön laatikkoon ja istun laatikon päälle. Alan hoitamaan asioita ja tuen lähelläni olevien jaksamista pitämällä yllä positiivista mieltä ja vakuuttelemalla kaikille, että kyllä tästä selvitään. Taas yksi päivä kulunut ja Isän tila ei ole ainakaan pahentunut. Miksi siis minulla on niin paha ja pelokas olla. Äsähdän laatikossa istuvaa […]

Keskiviikkoiltana vastasin tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun. ”hei tämä on Kuopion yliopistollisen sairaalan teho-osastolta xx. Onkohan sinun isäsi nimi y.y”. Istuin, tai pikemminkin tipahdin sängylle. Isäni oli saanut aivoverenvuodon ja hänet oli juuri siirretty leikkaussaliin. Kuuntelin koko vartalo täristen hoitajan kertomusta ja yritin pitää itseäni kasassa. Äitiäni oli yritetty tavoittaa, mutta hänen puhelimeensa ei saanut yhteyttä. […]

Kun olin pieni, Isäni teki pitkää päivää töissä ja äiti aina nalkutti sille siitä, että pitäisi olla enemmän läsnä ja lasten kanssa ja osallistua ja mitäkaikkeamuuta se halusikaan isän olevan. En minä muista, että Isä olisi ollut poissa saatikka poissaoleva. Minä muistan illat kun se tuli meidän makuuhuoneeseen kitaran kanssa ja lauleskeli meille itse säveltämiään […]