Tag: #jaksaminen

En ole ikinä ollut ”kunnianhimoinen”, kun sana on liitetty työelämään. En ole ikinä halunnut ns. edetä urallani, koska työ on ollut itselleni alusta alkaen vain oikean elämän rahallisesti mahdollistava toiminto. Palkka ei myöskään ole ollut ensisijainen peruste valita työpaikkaa – se mikä on ollut ja on edelleen tärkeää, on se, että työ on mielekästä, haastavaa […]

Huhtikuinen edelleen selvityksen alaisena oleva lonkkaongelma heitti talvella tehdyt kevät- ja kesäsuunnitelmat romukoppaan, koska kivun takia en pystynyt kumartumaan, kyykistymään tai pahemmin kirmailemaankaan saatikka kävelemään. Kesäkuussa tehty ihomuutoksen poisto ja osoittautuminen tyvisolusyöväksi rajoitti ensin parin viikon ajan uimista ja  loppuelämällisesti auringonottoa. Siihen päälle vanhempien vaihteleviin ongelmiin ja haasteisiin vastaaminen, niin a vot, johan oli lysti […]

Pitkään olen  pyöritellyt päässäni ja äänenkin pohtinut ajatusta nelipäiväisestä työviikosta, mutta pitkään se myös jäi vain ajatuksen, haaveen, unelman muotoon. Kunnes sitten lokakuussa voimat loppuivat ja joudin jäämään sairauslomalle keskivaikean masennuksen diagnoosilla. Uupuminen ei missään nimessä johtunut pelkästään työstä ja työpaikasta, todellisuudessa varmaankin enemmän on vaikuttanut kaikki muu mitä lähiperheessä on tapahtunut ja tapahtuu. Sain […]

Yritän lohduttaa itkevää äitiä, että kyllä tämä helpottaa edes hetkeksi kun saadaan asiat kuntoon ja äiti katsoo minua pelko ja kauhu silmissään ja sanoo en minä tule enää ikinä kuntoon. 

Yleensähän tässä vaiheessa vuotta tavataan hehkutetaan kaikkea ihanaa mitä erinäisistä vaikeuksista huolimatta on saanut kokea ”vanhan vuoden” aikana ja into piukeana suunnitellaan huippujuttuja tulevalle vuodelle. Itsekin varsin optimistisena yksilönä olen näin toiminut. Mutta tänään, tänä vuonna päällimmäinen tunteeni on outoa kyllä jonkinlainen pelko tulevasta ja suru menneestä. Tietenkin vuoteen on mahtunut upeita juttuja ja aivan […]

Eilen oli hyvä päivä. Kävin työhaastattelussa ja se meni ainakin omasta mielestä hyvin, illalla oltiin katsomassa kutsuvierasnäytännössä Sormusen kolmoskauden ekat jaksot – kausihan kuvattiin osittain Joensuun talvessa, lumi takuu nääs. Ilta oli mukava ja Turjakkeen kanssa syötiin pizza puoliksi iltapalaksi. Tänään nukuin aamulla tavallista pitempään, on lomapäivä, ensimmäinen kolmesta. Yöllä oli satanut lunta ja maailma […]

Pohdiskeluni terapeutin valinnasta on tullut viimein päätökseen. Hieman itsekin yllätyin valinnastani, mutta koska tämä ”AnneliTempakka” vain tuppautui  puheisiini ja ajatuksiini niin intensiivisesti päätin uskaltautua aloittamaan terapian hänen kanssaan. Yksi suuri tekijä vaa´an painumiseen häntä puoltavaksi oli ajatus siitä, että kaikki se mitä on tapahtunut ennen tätä tämänhetkistä tilannetta on osaltaan vaikuttanut siihen miten nyt itseäni […]

Viime viikko oli kaikkien hyvien hetkienkin alla raskas. Äidin aivokasvain konkretisoitui jotenkin pelottavammaksi, kun aika Isolle Kirkolle neurologille tuli postissa ja hänellä oli muutama huono päivä päänsärkyineen, näköhäiriöineen ja mielialaswingeineen. Isä miettii synkkiä asioita omasta tilanteestaan ja hermoilee olemattomia. Pysy siinä sitten tyynenä ja kannustavana ja yritä nostaa mielialaa toisilta ja estää itseäsikin uppoamasta murheen […]

On ollut hyvä olla yksin. Edes yksi vuorokausi niin, ettei kukaan halua minulta mitään. En tiedä olenko jaksamiseni rajoilla vai onko tämä fiilis vain normaalia, hetkellistä uupumusta. En ole masentunut, mutta olen jotenkin niin vihainen ja ahdistunut, riitelen jatkuvasti äitini kanssa ja ärsyynnyn pienimmästäkin asiasta myös Turjakkeelle. Iloitsen joka aamu siitä, että pääsen lähtemään töihin […]

Kulunut viikko on ollut vaikea. Vaikka viikkoon on kuulunut ilonhetkiäkin, olen tällä hetkellä kovin väsynyt, surullinen, ahdistunut ja kaikki muut negatiiviset adjektiivit joita vain voi keksiä jonon perään boldatuin kirjaimin. En osaa ajatella johtuuko fyysinen huono oloni henkisestä väsymisestä vai onko kyseeessä ”oikea” ongelma. Enkä oikeastaan jaksa edes välittää, tässä konkurssissa ei tunnu enää mikään […]