Kaarlo Sarkia ja minä, tänään 57vee
Taisin olla 17 vee kun jotain kokoelmaa lukiessa eteen osui Kaarlo Sarkian runo Älä elämää pelkää. Kopioin sen posket hehkuen teinikalenteriini ja kotiin päästyäni tekstasin parhaimmalla käsialallani kauneimmalle hyllystäni löytyneelle paperille ja teippasin seinälleni. Vuosia on sen jälkeen kulunut neljäkymmentä, mutta runo kolahtaa yhä kuin metrinen halko. Joka kerta sitä lukiessani ottaannun eri kohtaan tekstistä, […]