Tag: #mieliala

Kirjoitin heinäkuussa kaksi postausta siitä, kuinka tuntuu että ilo olisi kateissa elämästä ja kuinka päädyin viimein käppäilemään polulle  kohti psykoterapiaa (postaukset 1 ja 2). Kertaus: KELA-korvatun terapian hakeminen etenee seuraavanlaisesti: 1) tapaaminen yleislääkärin kanssa, joka kirjoittaa lähetteen psykiatrille, jonka luona on käytävä kaksi kertaa. 2) Ensimmäisen psykiatrikäynnin jälkeen tulee hakea itselleen terapeutti. 3) Vähintään kolme […]

Kun siis tyttäreni oli vinki-vink-vinkannut, että voisi olla antoisaa jutella ”ammattilaisen” kanssa, soitin oman alueen terveysasemani psykiatriselle sairaanhoitajalle ja juteltuamme tovin hän totesi, että koska en kuullosta täysin sekopäähullulle (hahahhaha) tai siltä että olisin suunnittelemassa itsemurhaa, ei hänen resurssinsa valitettavasti riitä avukseni. Hän suositteli ottamaan yhteyttä paikalliseen kriisikeskukseen (vastaa vähemmän akuuteista tapauksista) ja varaamaan keskusteluaikaa […]

Etsiskelen itselleni sopivaa psykoterapeuttia… Tämä ”terapeutin etsiminen” on aivan uppo-outo juttu minulle ja hämmennystä lisää  työterveyslääkärin ja vielä  psykiatrikinkin ohjeistus, että pitäisi etsiä sellainen terapeutti, että kemiat kohtaisivat  – olen aina vain enemmän hoomoilasena. Sinällään kun koko ajatus psykoterapiastakin menee aivan utopian puolelle, niin vielä enemmän hämmentää ohjeistus tutustumiskäynneistä (kartoituskäynneistä?) eri terapeuttien luona – minunko olisi asetettava […]

Pakko sanoa, että olipa paska viikonloppu. Suolistoa kärvensi, kiersi ja kuumotti. Jos ei syönyt alkoi oksettaa ja jos söi niin alkoi oksettaa. Vedin vatsalääkkeitä, vedin kipulääkkeitä, makasin välillä ja välillä puuhastelin mitä jaksoin. Suututti ja turhautti. Tämä olotila on kyllä tuttu, mutta viimeksi tämän asteisesta kipuilusta kärsin pari vuotta sitten ja jotenkin annoin itseni (hölmö […]