”Tämä biisi on omistettu sinulle”
Helmet-musahaasteeseen uusia, kuuntelemattomia biisejä haeskellessani, huomasinkin juuttuneeni Youtubeen muistojen vallassa kuuntelemaan vanhoja, satoja kertoja kuuntelemiani biisejä. Biisejä, jotka joku, joskus minua rakastanut on ”omistanut minulle/meille” ihan asiakseen. Vaikka jotkut noista rakkauksista päättyivätkin huonoissa fiiliksissä, niin silti tietyt biisit kuullessani koen ja muistan juuri sen hetken, kun olen biisin omakseni saanut. Tässäpä pieni otos muutamasta nimiini päätyneestä soitannosta!
Yläasteella kitaristipoikaystäväni toi kerran kotonani käymään tullessaan mukanaan kasetin, johon hän oli sanojensa mukaan nauhoittanut ”poikien kanssa” minulle kappaleen, joka kertoo hänen tunteistaan minua kohtaan. En saanut kuunnella kasettia ennenkuin hän lähti kotiin, joten ne treffit olivat varsin lyhyet – nauha poltteli taskunpohjalla ja halusin vain kuulla mistä biisistä oli kyse, joten suurinpiirtein heivasin poikaparan vartissa pihalle!
Tunnistin itseni heti ensimmäisestä säkeistöstä:
”Sä toisten mielestä oot mahdoton
Mut vaikket ole mallikelpoisin
Se jokin sinulla on”
https://www.youtube.com/watch?v=6YI2bs-g5Rc
Hmm…toinenkin biisi on nauhoitettu minulle kitaralla säestäen ja laulaen. Tämän kertainen prinssi oli oikeustieteen opiskelija Lyonista ja minä lukiolainen. Kauko-lähi-kauko-lähi-kaukosuhteemme aikana sain vastaanottaa useampiakin kasetteja, missä oli milloin ranskalaisia milloin minkäkinmaalaisia rakkaus-kaipaus-ikävä-erobiisejä, mutta se ensimmäinen ja järisyttävin oli kuitenkin alunperin Neil Youngin ”Like a Hurricane”. Trubaduurini vielä muutti laulun sanoista ruskeat silmät sinisiksi, koska minun killottimeni siniharmaat ovat. Oih ja voih. Ensiesitys Kesämökin laiturilla, pitkätukka trubaduuri, kitara ja Like a Hurricane…Sydämeni meni täysin muhjuksi kun sitten syksyllä sain postissa kasetin, mihin ”Cristophe, the Shithead” oli nauhoittanut saman biisin!
https://www.youtube.com/watch?v=6-WMbP1RcC4
Rakasta minua nyt kun kaikki muut ovat menneet – Juicen 3:30 ei ehkä ole kovin rakkauslaulumainen muuten kuin tuolta ensimmäiseltä säkeeltään, mutta kun se esitetään kitaran säestyksellä (mikä tämä kitarafetissi oikein on?) ja silmiin katsoen ”vain minulle”, niin kyllä se kauppaopiston naisen sydäntä väristää.
https://www.youtube.com/watch?v=R7amvClktus
Öinen piiiiitkä puhelu länsinaapurista, missä rakas kesätöissä. Puhelun lopuksi naurahdus, ettei Eput mikään hänen lempparibändinsä ole, mutta tällä kertaa ne onnistuivat tekemään laulun juuri minusta ”Laulaisin jos osaisin, mutta kuuntelepa ”Voi kuinka me sinua kaivataan”, se on sulle”. Yhä vielä tipahdan mielessäni hämärään kesäyöhön puristamaan puhelimen luuria puhelinkopissa (EI OLLUT KUULKAAS 80-luvulla KÄNNYKÖITÄ) ja kaipaamaan minäkin. Ja kotona Eput soimaan, vinyyliltä. Kyyneleitä.
https://www.youtube.com/watch?v=ckMW6LztSaw
Jos tunteitteisi kohde on punatukkainen, niin takuuvarma väristelijä on ehdottomasti Sir Elwoodin Älä mee – vai mitäpä olet mieltä biisin alusta:
”Sul on kauniit kasvot sul on terävä pää
Punaiset hiukset ja sun silmistäs nään
Etten oo ensimmäinen en joka pyytää sun mukaan” –
jatkokaan ei alulle kalpene, muutama säe myöhemmin tulee mm.
”Tää ei oo sattumaa tää on kohtaloo tää on kaikki tässä nyt
Sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt
Jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan”
Jep-Jep. Tehoaa, kuulkaas vähän vanhenpaankin sotaratsuun. Ja vaikka meistä tämän biisin soittajan kanssa ei mitään voinut tulla, niin sitä suuremmalla syyllä – kutkuttavia muistoja.
https://www.youtube.com/watch?v=hzErKa2n3f4
Mitäs biisejä ja minkämoisissa tilanteissa olette omiin nimiinne saaneet? Päätyvätkö sarjaan ”tätäenhaluakuullaenääikinä” jos/kun suhde päättyy, vai jäävätkö muistojen soittolistalle?