Tapaninpäivän tuumailuja

Pakkasta ja lunta on piisannut.
Aattona mittari näytti -24 astetta, joten se taivaalta leijaileva lumi oli kaunista katsella ja kevyttä kolata. Joulupäivänä ja tänään Tapanina oli lämpöisempää, mutta eipä olisi palellut kun Joulupukilta sain todella lämpöisen pipon ja suorastaan tukahduttavan lämpöisen kaulahuivin! Puhumattakaan siitä, että kolan & lapion kanssa heiluessa ei muutenkaan ehdi palella.

Miesväki flunssaili pyhät, joten sain nauttia lumen pöllyyttämisestä rauhassa keskenäni, tyttären menkkakrampit kun pitivät hänet poissa lumitalkoista. Mutta koska mie rakastan lumitöitä, niin ei haitannut kumpikaan. Sainpahan viilata penkat juuri mieleisikseni.

Joulu meni jouhevasti, mitä nyt aattona tuiskahtelin äitini kanssa, kun hän taas kerran laisti yhteisen juhlan vietosta. Hän vietti oman aattonsa yksin kotona kissan kanssa, mutta onneksi isä ja anopintekele tulivat mielihyvin seuraksi aaton viettoon ja tosi mukava ilta meille sukesikin <3

Joulupäivä meni kirjaimellisesti maatessa (paitsi yhdet lumityöt), syödessä ja lukiessa. Nukuin pitkästä aikaa 7 tunnin yöunetkin, joten mieli on auvoinen ja tyytyväinen välipäiviksi töihin lähtiessä.

Instan puolella avauduinkin jo (järjettömästä) Satanstoechallengesta, johon rakkaat lapseni saivat minut osallistumaan. Helvetillisen tulista tikkari piti pitää suussa niin kauan kuin kärsii, mutta minä ääliöhän sitten imeskelin sitä tappajaa niinkuin tavan tikkukaramellia. Suu, ruokatorvi ja vatsa ovat, sanoisinko herkillä vieläkin, vaikka olen nauttinut jo maitoa, jäätelöä, rahkaa ja keitettyjä perunoita lievittääkseni poltetta – purskutin viinallakin, kun luin aiemmin jostain että sillä voi huuhdella kapsiinia pois limakalvoilta…
 

Tapaninpäivän ohjelmassa on vielä ainakin sauna, syöminen, korttipelejä ja tortunpaistoa.

Onneksi välipäivät olen töissä, etten ihan lössähdä! Jouluhan jatkuu toki Nuutinpäivään!