Tarvitsen lomaa
Olen tällä viikolla ollut jotenkin uupunut kaikesta. Periaatteessa kaikki on ollut ok, mutta joku on laahannut takaraivossa ja olo on ollut vetämätön.
Mikään ei varsinaisesti ole ollut huonosti, hankalaa tai stressaavaa, vaikka kiirettä on piisannut varsinkin töissä.
Olen selaillut kalenteria ja suunnitellut Tampereen reissua marraskuulle ja nauttinut ajatuksesta päästä irroittautumaan kotiympyröistä edes viikonlopuksi.
Paitsi että Tampere on täyteenbuukattu eikä sieltä tunnu löytyvän minkäänlaista majoitusta kyseiseksi viikonlopuksi.
Perhedraamaakin on viikkoon taas mahtunut – äiti-tytärsuhde on välillä to-del-la rankkaa vaikka äiti on jo 77 ja tytär 55…
Osaltaan juuri äitini kanssa vääntämisen takia olin eilen valmiiksi varsin ärhäköissä fiiliksissä ja kaipailin kauas pois ihanmihintahansa kun sähköpostiini kilahti viesti Matkavekalta ”viimeiset paikat kotikentältäsi jopa 50% alennuksella”
Olin lopettelemassa lounastaukoani (naminami sushia) ja klikkasin viestin auki.
– Hmm…lähtö 29.10. Kyprokselle…
– aika halpa
– lähtisköhän Turjake mukaan?
– hmm…
Palasin työpisteelle ja avasin sopivasti hahmottelun alla olevan työvuorolistan, eikä kukaan ollut pyytänyt lomapäiviä viikolle 44 joten kysyin työkavereilta voisinko pitää lomaa silloin. Koska kukaan ei protestoinut, merkkasin viikon itselleni vapaaksi ja aloin pommittaa Turjaketta tekstareilla.
varaanko, lähdetäänkö, varaan, lähdetään, maksanko, maksanko, jokojokojokojoko?
Yllättävän lyhyen ”väsytystaistelun” jälkeen T:tä tuli viesti
”no lähdetään!” ja minä klikkasin maksa matka.
En lähdekään Tampereelle vaan Kyprokselle!
23 päivää lomaan!
Ja heti tuntuu paremmalle :)