Tie päättyy meren rannalle
”Pitkän linjan muusikon esikoisromaani säteilee pohjoiskarjalaista huumoria ja rakkautta rockiin.
Kun rock-elämän ikuinen nuoruus vie viittäkymppiä lähestyessä leikkauspöydälle, kosketinsoittaja Jussi Johansson päättää tehdä täyskäännöksen.
Taakse jäävät lähes 30 vuotta progebändissä ja melkein yhtä vanha avoliitto, edessä on maantie ja haave ravintolapianistin urasta Pohjois-Norjassa.
Tie, rock ja vapaus, vielä kerran!”
Liekö sitten tuo pohjoiskarjalainen huumori ja rakkaus rockiin syynä siihen, että tämä Suonna Konosen kirjoittama roadtrip-tarina kolahti meikäläiseen kuin kuuden kilon leka.
Johan Johansson, proge-mies henkeen ja vereen pistää pakettiin niin pitkän linjan bändinsä kuin pitkän linjan avioliittonsa ja toteuttaa päässään muhineen irtioton tyttärensä ylioppilasjuhlien jälkeen.
Pakattuaan bändiltä lunastamaansa vanhaan keikkavaniin sen osan omaisuudestaan mitä kokee tarvitsevansa sekä pianonsa, suuntaa Johan Chevyn nokan kohti unelmien erakoitumismaata Norjaa. Johanin tulevaisuuden suunnitelmissa on jättää somet ja kännykät ja sähköpostit, viettää elämänsä ”ehtoo” Pohjois-Norjassa elättäen itsensä kapakkapianistina, kaukana hälystä ja humusta, raikkaasta merituulesta pitkillä kävelyretkillä nauttien.
Johanin visualisoima yksinäisen odysseia kääntyy heti alkuunsa vähän erimalliseksi, kun vanin punkasta kömpii kuopatun bändin basisti, joka tuppautuu seuraksi matkalle kohti pohjoista. Miekkosten matka etenee jouhevasti ah, niin tutun oloisen sanailun (se pohjoiskarjalainen huumori) siivittämänä, monenmoisia kokemuksia kerätään sekä tien varrelta että yöpymispaikoistakin.
Joskus teininä lukemani upea lause Marianne Kutilan kirjasta ”Rauhaa, rockii ja rakkautta” kuuluu näin: ”ja musiikki kattoi kaiken”. Näin myös Konosen kirjassa, jossa moninaiset keskustelut ja Johanin pohdinnat avaavat varsinkin proge-musiikin maailmaa ja taitureita sitä vähemmän seuranneillekin.
Johanin tämä kirja kuljetti Pohjois-Norjaan ja minut taas aikaan nuoruuden Joensuussa, se pläjäytti mieleen kokovartalomuistoja musiikin tuomista kokemuksista ja tunteista ja herätti hillittömän hingun hypätä Marttaan ja lähteä ajamaan kohti Pohjois-Norjaa.
Born to be wild ja silleen!
Jouhevaa tekstiä ja juttua ensimmäiseltä sivulta viimeiseen, viehkeä loppuratkaisu sopi mielestäni tarinaan kuin rumpupalikat edesmenneen Neil Peartin hyppysiin.
Suonna Kononen: Tie päättyy meren rannalle
Bookbeat: 226 sivua/9h 46 min
Lukija Panu Vauhkonen
Karisto
PS: Panu Vauhkoselle extrakiitos äänikirjan lukemisesta. Sinä olit Johan Johansson.