Tilinpäätös fyysisen ja henkisen terveyden osalta

Reumapolin vuosikontrollikutsu tipahti postilaatikkoon joku aika sitten ja siihen liittyen lähete verikokeiden lisäksi myös käsi- ja jalkaröntgeniin.
Mielenkiintoista! Ennemminkin olisin kuvitellut, kun siis röntgenistä puhutaan, että lähete olisi ollut selän/lannerangan kuvaukseen, mutta katsotaan nyt mitä jaloista ja käsistä paljastuu jos mitään.

Vuosikontrolliin mennessä on hyvä aina miettiä mitä on edellisen visiitin jälkeen tapahtunut, vähän kuin tekisi tilinpäätöksen, mitä on sitten hyvä lääkärille siteerata kun on asiat omassa päässä selkeinä valmiina.
Ja eikös se ole jossain suosituskin että ihmisen pitäisi about vuosittain jonkinlainen terveystarkastus/kontrolli käydä niin ei pääse yllättämään paha pöpö tai tauti? Presidentitkin esittelee vuosittain terveystodistuksiaan,
miksipä siis en minäkin!

Jos vertaan kuntoa vuoden takaiseen (ei mikään mukavin polivisiitti silloin) ajattelisin olevani jopa hiukkasen paremmassa kunnossa, ainakin jos kipuilua ajattelen. Silloin nivelpsoriin lääkkeeksi vaihdettu Taltz on tehonnut,  eikä se  myöskään
ole aiheuttanut mitään huomattavia sivuvaikutuksia, iho on läiskätön ja nivelet antavat toimia seminormaalisti. Kuitenkaan en jatkuvasti ole kipulääkkeitä joutunut syömään, joten ”paremmalla puolella” mennään!
Aiempi biologinen Cosentyx kyllä tehosi  ehdottomasti niveliin paremmin, mutta olin viimeisen käyttövuoden lähes koko ajan kipeänä. Söin yli 10 antibioottikuuria yhden vuoden aikana!
Vaihdettuani lääkettä olen ollut antibioottia vaativasti kipeänä vain kaksi kertaa – ne molemmat kerrat sitten olin kylläkin  niin kipeä, että  sairaalassa tipassa makasin, mutta silti!

Väsymys on ollut aika vahvasti mukana elämässä tämän vuoden aikana.
Keväällä kävin väsymyksen ja vetämättömyyden vuoksi kilpparikokeissa (kun tuo samperin painokin vaan nousee), mutta normirajoissa olivat arvot.
PEF-seurantakin pysyi matalista luvuista huolimatta normaalin rajoissa, joten väsymys on nyt kuitattu tämän psoriasiksen, ”ihon ja nivelten monimuotoisen, kroonisen, immunologisen elimistön tulehdustaudin,piikkiin. Itselläni
väsymys näin kokonaisvaltaisena on uusi kokemus, vaikka psoria olenkin sairastanut ikuisuuden, joten sen kanssa elämiseen on ollut, sanoisinko pieniä, sopeutumisvaikeuksia!

Henkisellä puolella elämä on kirkastunut kummasti, itsekehitetyistä tyytymättömyyden aiheista (postaus Kun sinulla on kaikki ja olet silti tyytymätön) huolimatta, siitä lienee suuren kiitoksen voi osoittaa tiistaisille sessioille
terapeutin luona. Vaikka leffoihin perustuva kuvitelmani terapoinnista kaatuikin totaalisesti ja alkuun löysin itseni ihmettelemästä mitähän hyötyä siitä on, että istun ja hölisen viikon tapahtumista ja omista ajatuksistani tunnin viikossa, niin
kyllä sieltä aina jotain jää pureskeltavaksi.
Ei ole isosti kelattu lapsuutta eikä äitisuhdetta ja jos onkin, niin  keskitytty nykyhetken näkökulmiin. Paras terapian tuoma oivallus, tai ehkä kutsuisin sitä mantraksi, koska hoen sitä itselleni vähän joka
välissä on tämä:
Et voi muuttaa toista, voit muuttaa vain omaa suhtautumistasi.
Sainpa juuri päätöksen Kelan tuesta vielä toisenkin vuoden terapiaan, niin silläkin saralla homma hallussa 🙂

Summasummarum, Koronan uhasta ja rajoituksista huolimatta oma henkilökohtainen fyysinen ja henkinen tilinpäätös tästä kaudesta 10/19 – 10/20  näyttää päätyvän plussan puolelle!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *