Työhaastattelu II

Tänään kävin sitten henkilökohtaisessa haastattelussa.

Haastattelija/mahdollinen esimies nouti minut ala-aulasta ja menimme työpaikan tilojen läpi hänen huoneeseensa.
Siistin näköistä, valoisaa, yllättävän hiljaista avokonttoriksi.

Varsinainen haastattelu oli hyvin rento ja vapaamuotoinen – tokihan sain vastata perinteisiin, hyvät puolet – huonot puolet, mikä stressaa, kuinka hoidan stressiä -kysymyksiin, mutta tuli sieltä yksi uusikin:

Millainen oppija olet?

Aika hienoa, että työnantaja haluaa ottaa tällaisenkin asian huomioon kouluttaessaan työntekijöitään! Itse tiedän olevani auditiivinen ja visuaalinen oppija, koska näitä tyyppejä on käyty läpi aiemmissa työpaikoissani koulutuksen piirissä.

Juttelimme reilun puolituntia ja minulle jäi haastattelusta varsin hyvä fiilis ja ehkä vähän innostuinkin asiasta eri lailla kuin eilisen ryhmähaastattelun jälkeen…

mutta haluanko työn?

Tiedän, että haluaisin tuolle työnantajalle, mutta…

Pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa kun edes mielessäni jossittelen ja muttailen?

Eikö minun pitäisi riemusta kiljua, että tässä on mahdollisuus päästä töihin!