Ulla Donner: Sontaa

Kuka voisi vastustaa sarjakuvakirjaa nimeltä Sontaa? No en minä ainakaan ja koska minä en myöskään voi olla hehkuttamatta jos jostain asiasta tykkään, niin täältä pesee!
Pidän Ulla Donnerin kynänjäljestä paljon, se on simppelin selkeää mutta elävää ilman turhia koukerointia ja tyylittelyjä.

Takakannen tekstin mukaan Sontaa kertoo kapitalismista, perunoista ja hlusta vetää itsensä vessasta alas, mutta varsin viiltävällä kynänterällä Sontaa kertoo myös tämän päivän maailmasta, karrikoiden toki, mutta ainakin minä tunnistin tarinan edetessä monta (naurettavaakin) kliseetä nykyhetken trendikkyydestä ja pinnallisuudesta.
Vaikka ”Kaikki ovatkin vegaaneja, feministejä ja tekevät töitä asioiden parissa, joihin he todella uskovat. Vai onko kaikki sittenkin vain samaa vanhaa paskaa uudessa paketissa?”

Mainostoimisto Hackers Disruption Agencyssä huonekaluja ei ole, koska siellä halutaan korostaa epämuodollisuutta ja vapauttaa flow´ta, tunteet saa näyttää ja pomokin ottaa kosketuspintaa (konkreettisesti) väkeensä tsempatessaan heitä prokkiksesta prokkikseen (tarkoituksellinen kk gg:n sijaan). Tosin huomenna voipi tulla potkut.

Prokkis onkin aikamoinen. PEKKARA on perunaproteiinimakkara, jonka proteiinit on jauhettu Coloradokuoriaista…
After-workeille suunnanneen seurueen baari-iltaan kasaantuu paljon tunteita, avautumisia ja erilaisia keskusteluja, jotka ainakin minulle avautuvat huvittavina, näpäytyksiä sinkoilee suuntaan jos toiseen kun monet nykyajan ilmiöt ja elämäntavat saavat osansa.
Donnerin naiset ovat täynnä uhoa ja painavia sanoja, mutta trendikkään ulkokuoren alta pilkottaa ihan perus-Irmeli, joka haluaisi, mutta ei sitten uskallakaan haluta  ”perinteisiä arvoja”.Ja sivu-sivulta, kuva-kuvalta Coloradokuoriaiset lisääntyvät. Raamatullisen mittakaavan tuholaisinvaasiouutinen herättää pientä epämukavuutta omasta osallisuudesta mainosmaakareissa, mutta kun hetken kelaa kaikkien muiden aiheuttamia tuhoja, tunne helpottaa.
Pekkaran proteiininlähteiden vallatessa maailmaa sen armoitetut markkinoijat popsivat omia Pekkara-annoksiaan baareilun jälkihuikotilassa, kukin omalla tavallaan humaltuen.

Tiukka, mutta viihdyttävä tarina. Sarjakuvakirja myös niille, keiden mielestä sarjakuvat eivät ole kirjallisuutta.
Ajankohtaista, ironista ja energistä.

Keitäpä kappa perunoita ja ota luettavaksi SONTAA!