Unelmia ja remonttihommia

Rakastan Vonkista, eli kotiamme, mutta koko täällä asumisen ajan, reilut 20 vuotta, olen karsastanut tätä yletöntä puupintaa, millä keittiö/olohuone/eteinen on sisustettu. On paneelikattoa ja paneeliseinää, mäntyistä vielä, niin että vuosi vuodelta on sävy tummentunut.
Muistan kun asiaa valitin taloa ostatellessamme, niin T:tä ei puupinnat häirinneet ja ulkopuolisena asiantuntijana mukana ollut isäni totesi, että odotahan vain, kyllä sie pian alat tästä tykätä, ylettömän tyylikästähän tämä on.

Kilttinä isin tyttönä minä sitten jäin odottamaan sitä aamua, kun herätessäni silmäni ihastuksesta leviäisivät ja huokailisin onnessani, että voi miten ihanan näköistä ja kodikasta ja ylettömän tyylikästä.
Jostain syystä sellaista aamua ei vain tuntunut aukeavan, joten keksin kaikenmoista muuta huomionharhauttajaksi sisustukseen: kirkkaita verhoja, uusia sohvia, mattoja, viherkasveja ja tauluja. Mutta ei ne paneelit katosta tai seiniltä vain kadonneet tai edes kirkastuneet. Koronasohvalla toissa viikolla makaillessani olohuoneen paneeliviidakossa totesin sitten ihan ääneen, varsin voimallisella volyymillä, että ei perkele – jos ei 20 vuoteen silmä ole tottunut mäntypaneeliin, niin ei se kyllä totu seuraavaankaan 20 vuoteen!

  Ja siltä makuulta otin ja tein tarjouspyynnöt parille maalaripajalle, että paljonkos maksaisi tilojen valaistaminen maalamaalla. Valkoista kehiin, niin tummunut mänty, jos ei nyt aivan katoaisi, niin ainakin muuttuisi tosi paljon. Turjake ei tohtinut paljon vastaan sanoa, kunhan nyökytteli ja kävi tuomassa uuden kupin kuumaa teetä sohvapöydälle.
Vastauksia odotellessa hänkin sitten innostui asiasta ja juttu rupesi leviämään kuin Jokisen eväät.
Pitäiskö fixata kylppäri ja sauna ja vessat samalla? 
Termostaatit?
Sähkötaulu?

Ammattilaiset kävivät katsomassa tilanteen paikan päällä ja tarjoukset saapuivat sähköpostiini kiitettävän nopeasti.

Tässä vaiheessa oli pahin kouhkaamiseni ehtinyt laantua ja aloin miettiä järjen kanssa, että onkohan tätä hommaa nyt järkevä kuitenkaan tehdä ja päättää ”hetken hurmassa”, että josko mietitään vielä ihan rauhassa ja katsotaan mitä kaikkea ja millä aikataululla aletaan teettämään. Jos vaikka puoli vuotta jemmataan rahaakin syrjään, niin ei lainavetoisena tarvitse remppaa aloittaa. Pelkät seinien ja kattojen maalaukset hoituisivat ilman lainaa, mutta jos rempan laajentaisimme kosteisiin tiloihin ja vessoihin, ei puhuttaisi enää muutamasta tuhannesta eurosta, vaan kustannukset kipuaisivat yli kymppitonnin.
Kuumeettomien pähkäilyjen jälkeen kiitin tarjouksen tehneitä yrityksiä ja kerroin, että suunnitelmat laitetaan jäähylle tällä hetkellä ja mietimme rempan toteutusta rauhassa.

Mutta mielenpohjalle jäi kaiherrus, mistä en taida pelkällä pääsiäisverhojen vaihtamisella yli päästä…