Vaahtokarkkia aivoissa vai Long Covid?

Tein positiivisen koronatestin viikon 10 lauantaina.

Sairastin tautia koko viikon 11 kiltisti leväten, juoden runsaasti nesteitä ja tarpeen vaatiessa kuume-/kipulääkkeitä napsien.

Viikoksi 12 pyysin esihenkilöltä luvan olla etätöissä, koska pohjaton uupumus painoi jäsenissä & päässä ja kuumemittarin lukematkin nousivat jatkuvasti yli normaalilämmön. En olisi jaksanut koko päivää pystyssä heilua, mutta kotona saatoin lounastauon vetää vaakatasoon ja jos oikein heitti väsyneeksi, makasin sohvalla ja tein töitä siinä. Pääkoppa kuin pumpulissa. Yksinkertaisiakin  duuniasioita joutuu miettimään niin että höyry päästä nousee.

Viikolla 13 ajelin jo kustannuspaikalle, mutta pidin päivät niin lyhkäisinä kuin mahdollista ja kotiintultua piti pikkuisen ”levyttää”, että jaksoi illan toimia. Yöunille taivuin jo heti yhdeksältä, mutta lepo ei tuntunut virkistävän, vaikka 9 tuntia sängyssä viivyin.
Lopetin kuumeen mittaamisen viikon puolivälissä kun lukemat eivät alle 37,5 menneet kuitenkaan. Eihän se enää kunnolla kuumetta olekaan, mutta kummasti silti väsyttää. Aivotoiminta tökkii, tökkii, tökkii.

Viikko 14 ja edelleen se 37,5 kuumetta joka kerta kun viitsii mitata. Väsymys jatkuu edelleen eikä pääkään tunnu pelittävän toivotunlaisesti. Viime viikkojen törppöilyt, virheet ja muut mokat alkavat tulla ilmi. Eniten v*tuttaa se, että virheitä on tullut asioissa, jotka olen tarkistamalla tarkistanut!
Jos pää ei ala palautua normaaliksi, niin ei tule kyllä yhtään mitään työnteosta ainakaan nykyisellä nimikkeellä. Tekemäni virheet vaikuttavat oikeisiin ihmisiin 🙁

Aivosumuksi taidetaan kutsua koronan tuomaa pöhköilyä?
Sankassa sumussa kuljen nyt!