Vapauden kaipuuta, tuulen viemää

Kuumailmapallot ovat kiehtoneet minua vuosikymmeniä. Jo lapsuudessa lukiessani Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä, kuumailmapallo-osuus herätti eniten tunteita ja parikymppisenä asuessani Tukholmassa, kälyn Sommarstugan vieressä olevalta niityltä lähtevät kuumailmapallot saivat sydämeni pompottamaan ja mieleni leijumaan pallojen mukana tuulen mukana taivaanrantaan.

Yleensä minä säntään asioihin pahemmin miettimättä, mutta tämän kuumailmapalloilun suhteen on vauhti ollut suorastaan etanamaista.

Alle kolmekymppisenä lystin hinta oli aivan liian korkea suhteutettuna silloisiin tulohin & muihin menoihin, joten kaihoisana katseena taivaalle sai se ilmetä silloin arjessani.
Nelikymppisenä aika ja elämä kului lähinnä lapsiin ja kotiin ja kuumailmapallounelma jäi taka-alalle, haaveilin jossain välissä korvikkeeksi benji-hypystä ja laskuvarjohypystä, mutta molemmat näistä kaatuivat nivelpsoriasiksen aiheuttamiin riskeihin.
Kuumailmapallolento ei koskaan lopullisesti päätynyt  haaveiden hautausmaalle.

Jossain vaiheessa 50 täytettyäni tajusin että eipähän se pitkä ja toimiva elo ole mitenkään kiveen kirjoitettu kenelläkään, joten unelmiakin kannattaisi toteuttaa tässä ja nyt eikä ”sitten joskus, kun…”.

Aloin vähitellen tosissani tutkia missä ja milloin voisin,  ei juosta susien kanssa,  vaan leijua pilvien kanssa!

Vahvistaakseni tavoitettani ostin Nominationrannekkeeseeni kuumailmapallo-palan, baby steps ja silleen. Ideaa ja ajatusta on hyvä pitää hengissä pienin jutuin, eikös vaikka?

Seuraava askel kohti unelman toteutumista oli tatuointi.
Kuvailin tyttärelleni millaista tatuointia olen ajatellut ja kas, hänpä piirsi minulle juurikin sellaisen kuvan, mikä mielessäni oli haahuillut.
Halusin kuumailmapallon perspektiivin olevan sellainen, että se on nousemassa ylöspäin, kohti uusia tuulia ja avaraa taivasta ja  juuri sellaiseksi Tyär sen piirsikin.

Paikallisella tasolla tunnetuimmille tatuoijille olisi ajat menneet syksyyn, mutta syksy on aivan liian kaukana miettiä tulevaksi ja odotettavaksi, eletään nyt alkava kesä ensin ja tässä kohtaa halusin kuvan iholleni hetipaikallaoitisNYT!
Onneksi sainkin ajan tatuoijalta, joka työskentelee Jyväskylässä ja Joensuussa vuoronperään. Jyväskylässä hänen kalenterinsa on jo täyden sorttinen, mutta Joensuun puolessa sain ajan heti tähän toukokuulle!

Viime keskiviikkona suuntasinkin hänen luokseen ja parin tunnin session jälkeen vasemmassa olkavarressani komeilee nyt tyttäreni suunnittelema kuumailmapallo.

Askelta lähempänä taas lopullista unelmaa.

Täällä Susirajallahan homma ei ole niin simppeli kuin esim. Helsingin seudulla, missä kesäisin kuumailmapalloilemaan pääsee tämän tästä, mutta olen pistänyt viestiä niille muutamalle lentoja ympäri Suomea järjestävälle taholle, ketkä mahdollisesti Joensuun hoodeille jossain vaiheessa saapuisivat ja pyytänyt ilmoittamaan heti kun tilaisuus lennolle ilmaantuisi.

Sillä nyt mennään eikä meinata.