Viikon 14 krapu

Työpaikan seinällä nakuttavan kellon viisari eteni tuskastuttavan hitaasti kohti neljää. Pukuhuoneessa odottivat rennommat vaatteet, valmiiksi pakattu reppu, teltta ja ne tärkeimmät: festariliput.

Kyyti tulisi hakemaan suoraan ovelta ja tie veisi kohti helteistä Seinäjokea ja Provinssirokkia. Pitkän talven odotus
kruunautuisi kahtena huimaavana päivänä täynnä ”rauhaa, rokkii ja rakkautta”!

Puhelin soi varttia vaille neljä. Ystävä soitti ja kyyneliään nieleskellen kertoi ajaneensa kolarin, rauhoitti säikähdykseni vakuutellen
Kukaan ei loukkaantunut, älä säikähdä!

 Helpotus muuttui kuitenkin pian pettymykseksi, joka valui kuin musta öljy niskaani ja hukutti kaiken ilon ja odotuksen mitä olin tuntenut.
Mutta auto, sillä ei ajeta vähään aikaan yhtään mihinkään.

 Seinäkellon viisarit pysähtyivät.