Viikon 7 krapu
Hissi oli sellainen pieni ja vanhanaikainen, metalliveräjäkin oven edessä, saranat nirskuivat viiltävästi kun avasin oven. Hissikopissa tuoksui vienosti edellisen kulkijan parfyymi, enkä millään saanut sen nimeä mieleeni, vaikka tuoksu olikin tuttu
Kerrosnappuloiden numerot olivat kuluneet tuhansien sormenpainallusten alla haaleiksi, mutta osasinhan minä vaikka silmät ummessa painaa ykköstä.
Ala-aulassa kiskoin ison laukkuni ulos hissistä enkä edes yrittänyt välttää kolinaa ja rämähtelyä, jonka elämäänähneen matkalaukkuni väsyneet pyörät tuottivat kaikuvaan aulaan. Herätkää vaikka kaikki!
Marraskuun räntäsade ehti kastella minut perusteellisesti kymmenen metrin matkalla autolle.
Pungersin rapaisen matkalaukun takapenkille välittämättä penkin likaantumisesta, lysähdin kuskinpenkille ja työnsin avaimen virtalukkoon.
Vasta viiden kilometrin päässä tuli itku.