Vuosipäivän viettoa ja nikkarointia
Lauantaina tuli täyteen 23 vuotta siitä illasta, kun Tillikassa pelasimme Noppapeliä ja Turjake heitti että mennäänkö kihloihin?
Jälkikasvu kuskasi meidät keskustaan ja päädyimme herkuttelemaan Nepalilaisen ruoan ääreen Mount Ganeshiin. Ihan järisyttävän hyvää ruokaa! Ja tulisuutta saa oman sietonsa mukaan, joten minäkin pääsin nauttimaan makuelämyksiä vajavaisella aistikyvylläni.
Alkuruokana jaoimme Vegetables Pakauda eli friteeratut kasvikset. Ainakin papuja, kukkakaalia ja herneitä löytyi fritistä. Tulinen kastike on the side, namnam.
Mies joutui vaihtamaan alkuperäisen valintansa, koska sen kastikkeessa olikin pähkinää, mutta Ganesh Special Tandoor Mix oli runsas ja makoisa: lammasta, kanaa, jättikatkarapuja, sipulia ja paprikaa. Sain yhden katkaravun annoksesta luimittua itselleni, kun oikein kerjäävästi tuijotin…
Itse päädyin valitsemaan ”kolmen chilin”Chicken Karahin, Kanan rintapaloja, tandoori masala, korianteri-sipuli-chili-ketchuppikastikkeessa ja voi että se olikin hyvää! Tarjoilija varoitti annoksen olevan tulinen, mutta ensi kerralla pyydän vielä astetta tulisemman version. Chilin sietokykyni on tässä vuoden mittaan kasvanut varsin vahvaksi.
Mutta mausteisuus oli pehmeäntulista, ei korventavaa tai väkevää. Suosittelen!
Jälkiruokaa käytiin nauttimassa kolmessa eri baarissa. Jälkiruoka minun tapauksessani oli aina Bailey´s likööriä…
Hyvä puoli täysi-ikäisissä lapsissa on se, että lupaamalla auton käyttöön seuraavalla viikolla, ne hakevat kevyesti humaltuneet vanhempansa kotiin eikä tarvitse tuhlata rahaa taksiin.
Sunnuntai kuluikin rattoisasti mittaillen seiniä, petsaillen hyllylevyjä ja rikitellen niitä keittiön seinälle.
Jos en ole aikaisemmin maininnut, niin minähän tykkään Muumimukeista…
Osa mukeista on käytössä koko ajan, mutta osaa olen säilyttänyt kaapeissa ja jo kauan haikaillut niitä ihailtavakseni seinälle. Haave toteutui nyt.
Kävimme laiskoina sahauttamassa hyllylevyt mittoihinsa valmiiksi – kesällä olisimme varmaan tehneet tämän osion itse, mutta ajatus sirkkelien virittelystä tai sahaamisesta keittiössä herätti laiskan siivojan sielustani ritisevän pirteästi.
Halvalla saimme sahauksen, koska söpöinen mies, joka homman hoisi oli myös Barcelona-fani ja huomattuaan kannustuskaulahuivin saimme reilut alennukset!
Itselle jäi vain viimeistelytyöt ja nehän hoituivat siististi keskellä eteistä (matto on onneksi niin tumma, ettei siinä pienet petsiroiskeet erotu).
Valmis lopputulos näyttää näin hienolle.
Valitettavasti kaikki mukit eivät seinälle vieläkään sopineet, joten lisävirittelyjä joutuu kehittelemään.
Mutta siihen asti voin aamukahvilla ihailla mukirivistöäni ja tietysti tuostahan on helppo nappasta juuri sen oikean fiiliksen mukainen muki käyttöönkin, jos niikseen tulee.
Paitsi että nuo tikkaat on kyllä aivan liian rumat ollakseen tuossa koko ajan siltä varalta että ylemmiltä hyllyiltä yksilön haluaisin…