Yhtä hammasta köyhempänä taas kerran

Puolisentoista viikkoa sitten alkoi leukaperissä juilia ja sykähdellä huolestuttavasti, mutta testailemalla lääkekaapista löytyvät kipulääkkeet ja niiden kombot sain kärvisteltyä useamman päivän harhaluulolla, ettei tarvitse lähteä lääkäriin, kyllä se asettuu!

Viikko sitten sunnuntaina olin kuitenkin totuuden edessä ja nöyränä tyttönä soitin päivystykseen, minne sainkin ajan kiitettävän nopeassa aikataulussa. Päivystykseen pääsemisen on selkeästi helpottunut biologisen lääkityksen aloittamisen jälkeen, eli siinäpä positiivinen ajatus tässä yhteydessä!

Hampaiston ja leuan panoraamakuvassa ei selkeästi näkynyt mitään vikaa, eikä myöskään päivystävän hammaslääkärin ottamassa yksittäiskuvassa kipuilevasta kohdasta, joten kipulääkekuurin ohjeistuksella minut laitettiin taas kotiin tarkkailemaan tilannetta. Saatesanoiksi sain oikein lohduttavasti tuuminnan, että jos oireilu ei nyt asettuisi, olisi hammas poistettava.
Joskus juurihoidot eivät vain onnistu.

Tänä aamuna olin lopulta sen päätöksen edessä, että en yksinkertaisesti jaksa kipua enää. Hampaan on lähdettävä, näkyi siinä vikaa tai ei, koska puolta päätä kuumotti ja jomotti niin että ajattelusta ei tullut mitään.Kiitos viikon takaisen päivystyskäynnin merkintöjen sain heti tälle päivälle poistoajan terveyskeskukseen ja sinnepä siirryin odottelemaan keventymistäni yhden hampaan verran.

Päivystyksen hammaslääkärit ovat ihania <3

Tälläkin kertaa sain kiireetöntä huomiota ja  vastauksia kysymyksiini ennekuin varsinaiseen toimeen lääkäri tarttui. Ennen poistoa sain antibiootin (3 x 500mg Kefexin), kuulema vakikäytänne kun biologisen lääkkeen käyttäjältä hammas poistetaan. Niin ne nämäkin ohjeet vaihtelevat – edellisen kerran poiston yhteydessä pyytämällä pyysin antibioottia, koska kokemuksen kautta tiesin kuurin tarvitsevani, mutta sitä ei annettu. Kunnes sitten parin päivän päästä oli pakko se kirjoittaa, kun kuume nousi ja poski turposi… Sain myös 5 vuorokauden kuurin poiston jälkeen syötäväksi.

Hieman ihmetyttää erilaiset ohjeistukset psorilääkitykseni suhteen  tässä tilanteessa. Soitin nimittäin aamulla reumapolille saatuani poistoajan, koska minulla on tänään Metojectin pistopäivä ja torstaina Talz pistovuorossa ja halusin varmistaa, voinko lääkkeet pistää vai pitäisikö ne tauottaa.
Reumapolilta sain napakan ohjeen, että ei tarvitse tauotella, pistä vaan molemmat vaikka mitä tehtäisi, eikä sitä antibioottiakaan tarvitse (aikaisemmista kokemuksista huolimatta).
Hammaslääkärillä oli aivan eri ohjeet. Antibioottia etukäteen ja viiden päivän kuuri poiston jälkeen eikä sen enenpää Metojectia kuin Taltziakaan tulisi pistää ennenkuin poistohaava on parantunut.
Ota tästä selvää! Päätin rohkelikkona pistää tänään Metojectin ja tarkkailtuani vointia katsoa biologisen tilanteen kun sen pistoaika torstaina eteen tulee.

Sain rauhassa makoilla hoitotuolissa kun puudutuksen vaikutusta odotellessa ja lisäpiikinkin sain kun testatessa vielä jotain tuntoa aavistelin. Itse hampaan poisto kesti tovin ja siitäkin olin saanut ennakkovaroituksen – kuulema juurihoidetut hampaat voivat olla hankalia irroitettavia. Lopulta hammas irtosi kuin irtosikin kokonaisena. Olin ennen poistoa pyytänyt ottamaan mokoman kiusaajan talteen ja hoitaja kiltisi kääri sen minulle muoviin odottamaan.

Sain jatkohoito-ohjeen mukaani ja ohjeita ja neuvoja toimenpiteistä, mikäli haluaisin nyt tyhjään alaleuanpuolikkaaseen osaproteesia alkaa hankkimaan poistokuopan parannuttua (aikaisintaan 3 kk kuluttua).
Aivan loistava kokemus oli siis tämä hammaslääkärikeikkani!

Kotona pudotin hampaan desinfiointiaineeseen puhdistumaan ja pääsin tutkiskelemaan sitä tarkemmin.
Yllätyksekseni taisin löytää syyn tämän hampaan kiviseen ja takkuiseen hoitotaipaleeseen. Hampaan ”juuresta” työntyy nimittäin ulos piikki! Ei ihme että leukaa on jomotellut ja vihlonut ja hampaassa tuntunut oudolle, kun hampaasta on ikeneen työntynyt jotain sinne kuulumatonta ja sama toiseen suuntaan.
Juurihoidossa käytetty nasta on selkeästi ollut liian pitkä ja puhkaissut hampaan, niin että nasta on leukaluuta kuukausitolkulla jäytänyt!

Tämän huomion tehneenä uskallan nyt toivoa, että kun kiusa on tuossa pöydällä suuni sijaan, ovat harmit ja vaivat tältä osin ohitse.

Mutta tapahtuikohan juurihoidon kanssa hoitovirhe ja olisinkohan oikeutettu korvauksiin asian tiimoilta ? 

****
Aikaisempia seikkailujani liittyen tähän hampaaseen:
tässä
tässä
tässä