Yksi työpäivä enää ennen joululomaa

Jaksaa-jaksaa! Enää yksi työpäivä ennen lomaa!

Tosin kummasti nenässä kutisee ja kurkkua karhentaa ja taitaa vähän ohimoitakin jäytää. Eli näinköhän taas Hyvä Työntekijä sairastuu kun loma alkaa!

Syksy ja alkutalvi on mennyt varsin vähällä itseensä keskittymisellä – elämän käänteinen järjestys kun on jotenkin muuttanut minut vanhempieni lapsesta heidän huoltajakseen.
Kun mietin mennyttä puolta vuotta mieleeni tulee lähinnä vain vanhempieni tilanteeseen liittyviä taistoja ja niiden ratkaisuja tai ratkaisuyrityksiä.

Missä ovat kaikki omat kivat hetket? On niitäkin varmasti ollut!

Rakastamani joulu on vähitellen hiipinyt Vonkikselle niin sisälle kuin uloskin ja joulukuun synttärisumaa on purettu juhla kerrallaan. Rakkautta ja välittämistä on koti ollut tulvillaan siis.
Ensi tiistaina Turjake täyttää 60 vuotta, mutta sitäkin juhlistetaan ihan vain oman perheen kanssa, mies kun ei pahemmin isoista kekkereistä tykkää. Mutta juhlistetaan kuitenkin huolella sitten pienellä porukalla!

Joulu ei ikinä omassa kodissa ole aiheuttanut minulle stressiä – keskityn koristeluun enkä jokaisen nurkan ja komeron puunaamiseen ja muutenkin teen joulun suhteen vain sellaisia asioita, joista iloa saan. Mikään ei ole pakko.
Hyvä ruoka ja asettuminen kynttilöiden valaisemaan rauhaan rakkaiden kanssa on se, mitä odotan ja mistä eniten joulussa nautin. Tämä vuosi voi olla viimeinen, kun isäni ja anopintekeleenikään aattoon osallistuu, joten nautin heidänkin seurastaan täysillä, jos he luoksemme jaksavat tulla.

Kahta viikkoa pois kustannuspaikalta todellakin odotan. Nelipäiväinen työviikko oli paras päätös ikinä tänä vuonna, mutta työmotivaatio on siitä huolimatta tässä vaiheessa vuotta pakkasen puolella. Ei kiinnosta, ei huvita, en halua.
Enää maanantain lyhyt puserrus ja sitten alkaa loma <3