Ylensyöntiä ja joulun odotusta

Istun työhuoneen lattialla ympärilläni kasoittain suklaakonvehteja, Jellybeanspusseja ja tusinoittain muita karkkeja, kalentereja on kaikkiaan kuusi ja Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, kaaaaaaaiiiikkkiiiiiii piinaa korvamatona ja syyllistäjänä kun niitä täyttäessäni napsin suklaakonvehdin jos toisenkin ihan huomaamattani. En tohdi edes arvailla montako namua Joululaulurallatusten säestämänä uppoaa  suuhuni (ja leviää lantiolle, reisiin sekä leuan alle…).

Teen uunifeta-tomaattipastaa (300g tuorepastaa, rasia kirsikkatomaatteja, fetajuustopala) suunnitellen syöväni siitä päivällisen ja saavani vielä ainakin seuraavan päivän lounaan, jos en sitä seuraavankin vielä. Alan katsomaan tanskalaista Limboland-sarjaa ja kas, yht´äkkiä kattila on tyhjä.
Piippolan vaarilla oooli talo, hiialahiialahei, vaari se hoiteli possujansa hiialahiialahei

Käväisen työpaikan leipomomyymälässä ja poistun sieltä syli täynnä herkkuja: pari päivää vanhoja omenakanelimarmeladitorttuja sai  ilmaiseksi useamman boxin, pirteän keltainen sitruunahyytelökakku oli 60% alennuksessa ja muutama rommileivoskin taisi matkaan lähteä. HALAVALLA SAIN (jos en sitten ilmaiseksi ihan!).
Kummipoika äiteineen tulee istumaan iltaa, poika jämähtää telkkarin eteen katsomaan Cmorelta Paavo Pesusientä kun minä ja äitinsä istumme keittiössä ja keskustelemme tärkeistä maailmanpolitiikan asioista (juoruamma). Ja syömme PUOLET siitä samperin kakusta keskenämme. PUOLET! Ja pitäähän niitä torttujakin maistaa. Nöf-nöf-siellä-ja-nöf-nöf-täällä…

Vielä on piparit, pasteijat ja tortut paistamatta (jouluruokaa laittaa kunnon väki, kuuuunnnon vääääki).

A PU VA!