Hakemastani harjoittelupaikasta sain kohteliaan vastauksen, että heillä ei ole tarjota harjoittelupaikkaa. Tämä oli juuri se henkilö, jonka nimen perässä oli valtava määrä hienoja titteleitä.

Mitä koulutuksessa oleva alanvaihtaja tekee tällaisessa tilanteessa? Vastaus on, että hakee tietysti uutta paikkaa. Tällä kertaa en ottanut yhteyttä työpaikkailmoituksessa mainittuun paikkaan, vaan olin vielä sitkeämpi. Lähetin viestin paikkaan, josta olin hakenut töitä, mutta johon en ollut päässyt. Ajattelin, että ei siinä mitään menetä. Ja nyt hain harjoittelijan paikkaa, en varsinaista työpaikkaa.

Ja kuinka ollakaan, nyt ollaan tilanteessa, että olen todellakin (ehkä) saamassa harjoittelupaikan! Jes! Olen ollut hyvällä tuulella tämän asian takia. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin ja paikan saaminen varmistuu. (En uskalla ajatella, että asia on varma, koska luulen sen tuovan huonoa onnea.)

Meillä on osana koulutusta harjoittelu. Sitä varten pitäisi etsiä harjoittelupaikka. Olen jossain määrin aktivoitunut asian suhteen, mutta paikka on vielä hankkimatta.

Lähetin viime viikolla heti pääsiäisen jälkeen sähköpostiviestin paikkaan, johon haluaisin päästä harjoittelemaan. Olin löytänyt yhteystiedot työpaikkailmoituksesta. Tiesin, että en voisi hakea työpaikkaa, koska en täyttänyt kaikkia ehtoja. Sen sijaan ajattelin, että voisin kysyä harjoittelupaikkaa joskus hieman myöhemmin.

Lähetin siis toiveikkaana sähköpostiviestin. Heti tuli vastaus, että henkilö, jota yritin tavoitella, on lomalla. Allekirjoituksessa nimen alapuolella oli julmetun pitkä lista toinen toistaan hienompia oppiarvoja ja titteleitä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että olikohan kauhean noloa lähettää koko viesti. Sitten hieman järkiinnyin ja ajattelin, että minähän kysyin vain harjoittelijan paikkaa ja onhan minullakin korkeakoulututkinto ja paljon työkokemusta, mutta vain hieman toiselta alalta.

Nyt sitten odotan, että tämä henkilö, jolle lähetin sähköpostia, palaa töihin. Sitten saan tietää, saanko harjoittelupaikkaa heiltä. Olen jo alkanut miettiä muita mahdollisuuksia.

Vaikka ehkä ei pitäisi. Sillä jos jotain tästä alanvaihtamisesta olen oppinut, niin sen, että toivoa ei kannata koskaan menettää.