Jalkaa oven väliin unelma-alalla

Olen edennyt pitkälle rekrytoinnissa alalla, joka kiinnostaa minua kovasti. Kyse on unelma-alastani, mutta työ ei ole ehkä aivan sitä, mitä olen toivonut. Lisäksi palkkauksessa on toivomisen varaa. Enkä ole vielä edes varma, saanko hakemaani työtä. Yritän uskotella itselleni, että en ehkä haluakaan tätä työtä tai se ei ehkä sittenkään ole minulle niin tärkeä. Uskottelun tavoitteena on hälventää pettymystä, jota työn menettäminen väistämättä minussa aiheuttaa.

Kaikista hassuinta on, että en edes tiedä, millaista on työskennellä unelma-alallani. Totta kai minulla on joitain mielikuvia, mutta luultavasti ne eivät ole täysin realistisia. Siitä huolimatta tai juuri sen takia takerrun tähän aivan lähellä olevaan työpaikkaan ja kuvittelen, että se on kaikkien unelmieni täyttymys.

Nyt minun pitää tehdä vielä tehtävä, jotta saan tietää, olenko edennyt rekrytoinnissa. Tällaisia välitehtäviä on ollut ennenkin, ja yleensä olen niissä hyvä. Jotenkin työnhaku tuntuu nyt hiukan raskaalta – välipäivät viettäisi mieluiten vain leväten, viimeisiä jouluherkkuja nauttien ja joululahjaksi saatuja kirjoja lukien.

Yritän nyt parhaani ja katson, mihin se riittää. Yritän olla ottamatta liikaa paineita.

tyo-ja-raha ajattelin-tanaan tyo oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *