Unelma elää

Kirjoitin joulukuun lopulla ja kerroin, että olen edennyt pitkälle unelma-alani rekrytoinnissa. Yli kuukausi on kulunut, ja sain lopulta tiedon, etten saanut töitä kustannusalalta. Jokin hakemuksessani herätti kustannuspäällikön huomion aluksi ja pääsin haastatteluun, mutta loppu ei sujunut yhtä hyvin. Kuten postauksestani jo tuolloin voi huomata, olin itsekin aika varma siitä, etten saa hakemaani paikkaa. Olenkin alkanut etsiä enemmän markkinointi- ja viestintäalan töitä, sillä kustannusalalla on loppujen lopuksi aika vähän työpaikkoja.

Lähetin kirjoittamisen maisteriohjelman liitteet ja ennakkotehtävät viikko sitten maanantaina, joten kustannusala välkkyy mielessäni vielä toisella tavalla. Jos en pääse kustannustoimittajaksi, voisinko jonain päivänä päästä kirjailijaksi? Sillä työllä ei monikaan itseään tässä maassa elätä, mutta se ei ole tavoitteenikaan. Olisi hienoa julkaista romaani, ja se on ollut suurin unelmani todella kauan. Kirjoittamisen opinnot edistäisivät tuota tavoitetta, mutta olen ajatellut, että voisin jo nyt työnhaun ohella kirjoittaa romaanikäsikirjoitustani eteenpäin.

En yleensä luovuta helposti, joten en tässäkään asiassa. Unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi, ja joka tapauksessa ne vievät eteenpäin, toteutuivat tai eivät.