Kaksivuotiaani seisoi kylvyn jälkeen nojailemassa leikkihellaansa, pyyhe lanteilleen käärittynä, ja näytti ihan isolta jo. Se on katkeransuloista, kamalaa ja ihanaa samalla kertaa. Taaksepäin ei voi katsoa, koska huomaisi, kuinka pieni vilaus se kaksi vuotta on ollut. Eteenpäin ei voi vilkuilla sitäkään vähää: jos se nyt on jo kaksi, kohta se on neljä, sitten koululainen ja […]

On toisaalta pelottava ja toisaalta huojentava ajatus, että minulla on valtaa siihen, miten lapseni maailman näkevät. Voin valita, mistä kerron ja millaisin sanoin. Voin päättää, mitä näytän heille ja millaisiin asioihin he törmäävät vain silloin, kun en itse voi siihen vaikuttaa. Haluaisin varjella heitä paljolta, oikeastaan kaikelta (ja siksi itken aina, kun kuulen Ultra Bran […]

Meidän koti on ihan uusi, keskeneräinenkin vielä. Siis sillä tavalla ihan oikeasti keskeneräinen, että vessasta puuttuu pytty, yhdestä huoneesta katto ja listojakin sieltä täältä. Aika monet meillä kyläilleet huomauttavat milloin mistäkin puuttuvasta yksityiskohdasta. ”Ai teillä ei ole vieläkään keittiössä lamppua?” Itse tykkään tästä keskeneräisyydestä: kun keittiö on ollut puoli vuotta pimeänä, osaa lampusta iloita aika […]

On onni, että poikaset syövät hyvin ja ennakkoluulottomasti, joskin isompi ipana osaa jo hiukan nirsoillakin. Ihan selkeitä lemppareitakin kuitenkin on:   1) Muusi ja mitä tahansa Muusin kanssa kyllä uppoaa ihan kaikki. Eikä meillä totta puhuen syödä keitettyjä perunoita koskaan, toivottavasti sentään tunnistavat kokonaisen perunan sellaisen nähdessään.   2) Ketsuppia ja melkein mitä tahansa Epäilyttävänkin […]

Haluaisin kasvattaa lapseni kyseenalaistamaan, ihmettelemään, vaatimaan perusteluja ja ajattelemaan itse. Poikani ovat kertakaikkisen kilttejä ja kuuliaisia tapauksia, mutta välillä mietityttää, että ovatko he liiankin kilttejä. Pitääkö olla röyhkeä pärjätäkseen? Luotan kyllä siihen, että poikani löytävät aikanaan paikkansa maailmassa, mutta murehdin sitä, osaavatko ja saavatko he valita ja päättää aidosti itse vai antaako joku heille valmiit […]

Istuin areenan katsomossa KHL:n avausviikonloppuna. Peli oli liigakauden toinen, lauantai-ilta ja ajankohta äiti-ihmisellekin sopiva, areenan alaosasto melkein täynnä. Ensimmäinen erä meni kyyneleitä nieleskellessä, kun se kaikki oli niin kovin liikuttavaa. Jääkiekko on tietysti vain jääkiekkoa, asiaan vihkiytymättömälle paikoitellen kaaottista eikä aina edes kovin kiinnostavaa. Mutta kaikki se muu! Pienet pojat kuulosuojaimissaan ja fanipipoissaan. Viereisen penkkirivin […]