Meidän koti on ihan uusi, keskeneräinenkin vielä. Siis sillä tavalla ihan oikeasti keskeneräinen, että vessasta puuttuu pytty, yhdestä huoneesta katto ja listojakin sieltä täältä. Aika monet meillä kyläilleet huomauttavat milloin mistäkin puuttuvasta yksityiskohdasta. ”Ai teillä ei ole vieläkään keittiössä lamppua?” Itse tykkään tästä keskeneräisyydestä: kun keittiö on ollut puoli vuotta pimeänä, osaa lampusta iloita aika tavalla! Se meillä nimittäin jo on, keittiön lamppu.

Sisustuskin on kesken vielä, osittain siksi, että seinät veivät niin paljon rahaa, ettei sitä oikein jäänyt törsättäväksi asti mööpeleihin. Kaikki tarpeellinen kuitenkin ostettiin, sohvat ja telkkari siis, vielä kun ehtisi istua sohvalla ja katsella telkkaria. Talo toivottavasti lakkaa olemasta keskeneräinen, korkeintaan remontin tarpeessa, mutta sisustus saakin muuttua ja täydentyä. Ja oikeastaan olen aika tykästynyt tähän tilaan ja avaruuteen, joten enempää huonekaluja meille ei tulekaan. Mattoja, valaisimia, verhoja ja sen sellaisia sitten, aikanaan.

Oikeastaan aika ihanaa huomata, ettei kaiken tarvitsekaan olla mullehetinyt.