Asioita, joissa olen surkea!
Olen surkea pakkaamaan! Ollaan tänään lähdössä Ristiinaan Kosmos-festareille ja mulla on taas puolet omaisuudesta mukana. Miksi! Koska ikinä ei voi tietää, mitä vaatetta haluaa juuri sillä hetkellä käyttää ja toki, vaikka hellettä on luvattu, mukaan tarvitsee ottaa vähintään kolme eri villapaitaa, muutamat farkut, pipo ja ranteenlämmittimet. KAIKEN VARALTA. Mun pakkaamiseen pätevätkin kaksi ääripääkäsitettä: HÄTÄPÄISSÄÄN ja kaiken varalta. Lopulta sitten könyän koko festarin todennäköisesti niissä samoissa farkuissa, joita olen käyttänyt joka ikinen päivä viimeisen vuoden ajan.
Olen surkea tekemään valintoja ja päätöksiä. No, tämä kävikin jo ehkä selväksi edellisestä, mutta koskien ihan suuriakin asioita kuten ammatinvalintaa tai parisuhteita, olen surkea päättämään, onko tämä nyt oikea ja hyvä vai pitäisikö tehdä jotain ihan muuta ja olisiko parempi muuttaa yksin jonnekin mökkiin erakkokalastajaksi kuin olla juuri tämän ihmisen kanssa juuri täällä ja juuri tässä. Kaikesta on aina jotenkin selvitty ja kaikki tuntuu järkelyjen jälkeen mielekkäältä ja toisaaltahan missään ei ole mitään järkeä, joten millä perusteella tehdä valintoja?! Ei millään. Voitte kuvitella, että maailman masokistisin valinta oli ruveta teatteriohjaajaksi. Ensi-illan jälkeen en ole muuta tehnyt kuin erilaisia valintoja vuoden verran ja mitä lähemmäs ensi-ilta tulee, sitä tiiviimpään tahtiin valintoja täytyy tehdä ja pää sauhuaa. Jossain vaiheessa valintojen tekeminen meinaa räjäyttää pään, niin että kaupassa saattaa mennä leipäpussien äärellä seistessä puoli tuntia, kun aivoissa ei enää riitä ”valintakapasiteettia”. Mutta teatterissa kukaan ei kuole ja se on lähinnä leikkimistä, joten valintojen tekeminen siellä on oikeastaan usein aika kivaa.
Olen surkea lähtemään. Mihin tahansa lähden, se VIE AIKAA. No, se pakkaaminen ja ylipäänsä kaikki lähtövalmistelut. Mitä grillattavaa, ettei vatsa turpoa ja maha mene sekaisin, minkä uikkarin otan, ettei paisuneet tissit ja perse vilku, mitä ylipäänsä päälle, mikä laukku että kaikki mahtuu mukaan, mennäkö pyörällä vai bussilla ja metrolla, mikä kassi, jos pyörällä, mitkä kengät, jos pyörällä, pitääkö ottaa varakengät, jos baariin jatkoille, mitä jos pyöräillessä tulee kamala hiki, onko otettava vaihtovaatteet mukaan?, mitä päälle, jos vatsa turpoaa palloksi, onko kylmä vai kuuma sää?, mitä, jos tulee kylmä yö, villapaita ei mahdu reppuun, hyvännököinen farkkutakki vai käytännöllinen tuulitakki?…. Lista on loputon! Multa on jäänyt tänä kesänä niin monet grillaamiset ja uintireissut väliin ihan vain sen vuoksi, että pakkaaminen ja valmistelu ja miettiminen ovat vieneet niin kauan aikaa, että muut ovat jo kotona nukkumassa, kun olisin lopulta valmis. Ja siinä vaheessa toki itsekin olen jo nukkumassa uupuneena kaikista valinnoista. Ylipäänsä, jos pitää valita sekä syömiset että vaatteet ja vielä se, millä kulkuvälineellä menee ja mihin reppuun kaiken tämän mahduttaa jne., ihan mahdotonta. Jos pitäisin grillibileet kotona, se olisi ehkä helpompaa, ei tarvitsisi pakata mukaan asioita ja tehdä valintoja, mitä ottaa ja mitä jättää!
Olen yrittänyt vaikuttaa näihin juttuihin niin, että olen esimerkiksi opiskellut teatteria ja tanssia joko pikkukaupungeissa, joissa kouluun pääsee nopeasti pyörällä tai sellaisissa paikoissa, joissa asun ihan koulun vieressä. Näin ollen, JOS JOTAIN UNOHTUU kotiin, se ei ole katastrofi. Jos esim. tanssikoululle on 200 metriä matkaa kotoa, on tällaisen ihmisen elämä huomattavasti helpompaa kuin lähteä Helsingissä kouluun kolmella eri bussilla kolmenlaisen eri treenikamojen kanssa. Pohjimmiltaan luulen tämän johtuvan perfektionismista. Jos arjessa haluaa olla nopea lähtijä hetkestä toiseen, on pakko tinkiä jostakin: aamukahvihetken laadusta ja kestosta, puhtaista hiuksista, vaatetuksen tyylikkyydestä, siitä ettei turvota, siitä että puolet tavaroista ja treenivaatteista on jäänyt kotiin tai yöunista. Koska en ole valmis tinkimään puhtaudesta, enkä yöunista ja usein en rauhallisista aamukahvihetkistäkään, päälleni eksyy usein mitä omituisempia vaateyhdistelmiä ja aina on kiire ja hiki ja tukka sotkussa. Ja meikkaan aina bussissa… Nyt syksyn tullen, kun opinnot alkavat yritän todella tinkiä ihan kaikesta turhasta, kuten siitä miltä minäkin päivänä näytän, mitkä vaatteet laitan päälle, onko hiukset aina viimeisenpäälle puhtaat, olenko lihonut tai että onko kaikki nyt tiptop ja keskittyä siihen TEKEMISEEN ja sisältöön ja siihen,että olen aina ja ajoissa paikalla! Perfektionistinen elämänasenne ei vie mihinkään. Se jymähdyttää ihmisen kotiin ja omituisiin pakkomielteisiin ja keskittää voimia vääriin asioihin. Ja en nyt tarkoita, etteikö olisi kivaa olla tyylikäs ja tiptop, mutta jos ei osaa tehdä sitä vaatteiden valintaa ajoissa, niin mieluummin menee ylipäänsä paikalle vaikka homssuna kuin jättää kokonaan menemättä tai myöhästyy jonkun housuvalinnan vuoksi.
Kohtuus. Mitä se on? Olen aina olut vähän sellainen ”kohtuuttomuus kaikessa” -tyyppi. Tunteet, liikunta, syömiset, lopputyöt, ihmissuhteet, ulkonäkö, suorittaminen. Kaikki menee usein ääripäihin. Tunteiden hallintaa ts. omiin tunteisiin suhtautumista olen opetellut kovastikin viime vuosina, etten olisi itseni ja muidenkaan ihmisten suhteen niin ankara ja kohtuuton. Myös työelämässä pärjää paremmin, kun ei aina pistä ihan kaikkea likoon vaan osaa priorisoida ja tehdä joitakin juttuja vähän löysin rantein. Myös ulkonäön suhteen olen koittanut olla hyväksyvämpi. Olen keskipainoinen,tavallisen näköinen ja hieman turvonnut keski-ikäinen nainen. Mitä sitten? Mitä se haittaa? Voin silti olla ihan hyvä tyyppi, vaikken enää ole se ”kedon kaunein kukka”. Ja myös vaikken olisi aina se ihanin, fiksuin tai suosituin tyyppi, minulla on silti oikeus olla ja tehdä, olla kunnianhimoinen ja mennä eteenpäin elämässä. Woody Allen on sanonut: ”Suuri osa menestyksestä on sitä, että on ylipäänsä ollut paikalla.” Tämä pätee kyllä tosi monessa asiassa ja sitä yritän itselleni tolkuttaa. Ikinä en ole katunut, kun olen sinne paikalle vihdoin päässyt. Aina ei tarvitse olla se älykkäin, kaunen, suosituin ja tyylikkäin. Riittää kun meni ja teki ja oli osa porukkaa.
Ehkä teen vielä joku päivä postauksen aiheesta, missä asioissa olen loistava. Mutta nyt sinne Kosmokseen ja sitten mökille. Hyvää viikonloppua!