Täyteläinen joulukuu

Olen viimeisen neljän viikon aikana esittänyt soolotanssiteokseni, osallistunut laulukeikalle, osallistunut kahden eri tanssikoreografian esittämiseen sekä ollut mukana teatteriesityksessä, josta oli kolme näytöstä Joensuussa viikko sitten. Soitin myös selloa teatterilavalla sitten vuoden 2009.

Olen tyytyväinen. Tällaista elämän pitääkin olla! En ole ehtinyt murehtia, koska olen tehnyt juuri sitä, mistä nautin: tanssia, teatteria ja musiikkia.

Täytyy kyllä sanoa, että jouluna väsytti.

Maltoin olla nelisen päivää tekemättä teatteria. Katsoin muun muassa eilen kymmenennen kerran mahtisarjan Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta tänään aloin jo luonnostella kevään ensi-iltaa varten dramaturgiaa ja suunnitella ensimmäisiä esitystreenejä.

Olen lukenut myös kaksi kirjaa tällä viikolla: Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ja Pirkko Saision Epäröintejä. Ensimmäinen masensi, jälkimmäinen inspiroi. Savonlahden kirja on osuva, mutta ehkä tähän saumaan, juuri omasta kaamosmasennuksesta palautuessani, hieman liian lannistava ja pinnallista tyhjyyttä uhkuva. Toi varmaankin liiaksi mieleen oman edeltävän kesäni. Saision kirja sen sijaan on kaikessa tunteellisuudessaan ja sivistyneisyydessään tunteita nostattava ja ajatuksia herättävä, ja teki mieli tarttua oman taideteoksen, eli kevään esityksen kimppuun. Saisio on mainio!

Kevääksi olen kasannut kovasti kaikkea. Ehkä liikaa. Todellakin liikaa. Näyttelijäntyön opinnot jatkuvat, tanssiopinnot jatkuvat, tenssipedagogiikan opinnot jatkuvat, Joensuussa ramppaaminen jatkuu, ja lisäksi on se oman teatterin esitys, jonka ohjaan/koreografisoin ja jossa olen myös mukana lavalla. En tiedä, miten selviän kaikesta, en tiedä, mistä karsisin. No, mietin sitä huomenna.

Miten voi aina olla niin vaikeaa se tasapainon löytäminen! Aina on asioita joko liikaa tai liian vähän?!