Mitä lisätaitoja vielä tarvitsen työelämässä?
Töitä hakiessa tulee aina sellainen olo, ettei yksi elämä riitä siihen, että ehtisi saada kaikki ne taidot, mitä kuhunkin työhön milloinkin tarvitsee. Tuntuu, että ainakin kymmenen koulua pitäisi vielä käydä, että saisi sellaista työtä, joka olisi edes jokseenkin mielekästä ja josta saisi edes 2000 euroa palkkaa kuukaudessa.
”Työelämässä pärjäämiseen” tarvittavat taidot riippuvat tietenkin ihan siitä, minkä ammatin valitsee. On niin monta suuntaa, joihin voisi lähteä ja nuo kaikki suunnat vaativat ihan erilaisia taitoja. Olen tässä yrittänyt kasata palapeliä keväälle ja miettiä, mihin panostaisin, miten tulen pärjäämään taloudellisesti ja mitä kaikkea jaksaisin tehdä ja suorittaa niin, että en uupuisi ihan täysin. Melkoista palapelin kasaamista.
Tämä kirjoitus on oikeastaan jatkoa urapohdinnoilleni. En tiedä, olenko päässyt asiassa puusta pitkään. Pari osa-aikaista työpaikkaa tosin on nyt tiedossa ja koulujenkin suhteen olen kartoitusta ja karsintaa tehnyt.
Tässä alla on joitakin sellaisia taitoja, joita olen todennut vielä tarvitsevani, jotta pärjäisin työmarkkinoilla tai jotta saisin haluamaani työtä. Osa kiinnostaa minua enemmän, osa vähemmän, osa ei yhtään. Taloushallinnon opiskelu ei esimerkiksi kiinnosta minua pätkän vertaa, mutta sitten taas on joitakin työpaikkoja, joissa niitä taitoja tarvitaan, ja ne työt taas kiinnostavat. Toisaalta taas teatterin opiskeleminen kiinnostaa ihan loputtomasti, mutta jollakin pitäisi elääkin. Olen perusluonteeltani jotenkin sellainen, että minun tarvitsee olla jossakin yhteisössä, työpaikassa tai koulussa, että saan tehtyä yhtään vastenmielisiä asioita. Olen ahkera pakon alla. Mikäli saisin vain tehdä mitä lystää, lähinnä tekisin omia esityksiä, lukisin, kirjoittaisin ja terapoisin muita.
Englannin kieli. Se on se asia, johon aion kyllä panostaa lähiaikoina. En vielä tiedä, missä muodossa, mutta koen tämän taidon ihan välttämättömäksi, että tulisin edes jotenkin pärjäämään työelämässä. Mahdollisesti hankkiudun johonkin teatterialan osa-aikaisiin opintoihin, joka järjestetään englanniksi. Työväenopiston kurssit ja itsenäinen opiskelu ei kertakaikkiaan toimi omalla kohdallani. Tuo kieli ei jostain syystä ole koskaan kiinnostanut. Nyt olen kuitenkin näyttelemisen kautta innostunut kielestä ja yritän sitä kautta tarttua siihen.
Ruotsin kieli. Sain juuri yhden osa-aikaisen työn, jossa joudun puhumaan koko ajan ruotsia. Haaveilen myös vielä näyttelijänopintojen jatkamisesta ruotsiksi ja siitä, että pystyisin ihan tuosta vaan tekemään töitä myös ruotsiksi. Olen yrittänyt kuunnella myös äänikirjoja riikinruotsiksi. Motivaatiota olisi, mutta tässäkin pitää löytää se väylä, jossa sitä kieltä on vaan pakko käyttää.
Sosiaaliset taidot. No, nämähän kehittyvät, kun uskaltaa mennä ihmisten ilmoille ja pysyä siellä. Periaatteessa mikä tahansa työ, koulu tai kurssi kehittää näitä, mikäli se ei tapahdu pelkästään omalla koneella etänä tai massaluennoilla. Musta on tullut tässä korona-aikana ja sairastellessa jotenkin tosi ujo. Tarvitsisin sellaisen matalan kynnyksen työn, jossa saisi pikkuhiljaa hivuttautua ihmisten pariin. Itseni tuntien olen sitten kuitenkin hyppäämässä syvään päätyyn heti kättelyssä. Periaatteessa se, että on rohkea ja sosiaalisesti lahjakas, ratkaisee myös aika monta muutakin ongelmaa, koska silloin ei tarvitse pärjätä ja sinnitellä yksin. Voi löytyä yllättäviä verkostoja yhteistyökumppaneita, eikä tarvitse niin paljoa pelätä uusia haasteita.
Journalistiset taidot ja kirjoittaminen. Periaatteessa olen käynyt jos jonkinlaista viestinnän peruskurssia tuottajakoulussa ja olen jopa työskennellyt viestintäassarina. Olen saanut äikän ylppäriaineesta lähes täydet pisteet, samoin molemmista kanditöistäni. Joku perus journalistin koulutus ei kuitenkaan tekisi pahaa. Kiteyttäminen, haastatteleminen, uutisointi… Mulla on suuri kynnys tehdä oikein mitään toimittajuuteen liittyvää, joku julkisuusaspekti, sosiaalisuusaspekti ja itsensä nolaamisaspekti siinä kai ahdistaa. Se on kuitenkin sellainen ammatti, joka olisi aika lähellä sitä, miten jo muutenkin elän. Miksi en voisi oikeasti ihan rahasta kirjoittaa juttuja niistä asioista, joista olen jo valmiiksi kiinnostunut? Mieluiten kirjoittaisin taiteesta taidelehtiin, mutta sellaisella nyt ei varmaan elä, enkä ole sitäkään oikein uskaltanut edes kunnolla kokeilla.
Valokuvaus. Valokuvaus on asia, joka pitäisi osata, mutta jostain syystä se ei oikein kiinnosta. Enemmän mua kiinnostaa editointi ja liikkuva kuva. Kuitenkin tämä on myös sellainen taito, josta olisi varmasti hyötyä työssä kuin työssä. Olen nuorempana ollut monillakin valokuvauskursseilla, mutta jotenkin se ei ole imaissut mukaansa. Tekisi varmaan hyvää käydä joku kurssi, jossa joutuisi sekä kuvaamaan, käsittelemään kuvaa että olemaan kameran edessä.
Mediaosaaminen/digiosaaminen. Tässä on monia alueita, jotka kiinnostavat. Asioita, joista olen aina pitänyt, kun olen toimistotöitä tehnyt ovat esim.: kuvankäsittely, videoiden editointi, äänisuunnittelu, taittaminen, julisteiden, esitteiden ja käsiohjelmien tekeminen, nettisivujen päivittäminen ja muu ruutininomainen nettitiedotushomma. Portfolioiden tekeminen on ollut aina tosi hauskaa! Yhdistää kuvaa, ääntä, tekstiä ja leikata videoita. Mua on alkanut kiinnostaa myös yhä enemmän ääninäytteleminen, podcastien tekeminen, erilaisten videoiden tekeminen ja juontohommat. Omaan naamaan, ääneen ja juttuihin totuttautuminen vaatisi varmaan ihan kunnon opiskelua ja sosiaalisten taitojen kehittämistä. Olenkin hieman miettinyt, että entä jos jättäisin teatterihommat vähäksi aikaa jäähylle ja hankkisin ihan kunnon media-alan koulutuksen. Keskittyisin edellä mainittuihin asioihin ja kirjoittamiseen. Tavallaan tämä alue kiinnostaisi minua luontaisesti enemmän, kuin taloushallinto, budjetointi ja muu sellainen.
Ohjaamiseen liittyvät taidot. Henkilöohjaaminen, johtaminen, organisointi, traditioiden tuntemus, näytelmäkirjallisuus, dramatisointi, ryhmätyötaidot… Olen vielä miettinyt, että haluaisin opiskella teatteriohjaamista ihan kunnolla. Luontaisesti hakeudun aina teatterin pariin ja olen ohjannutkin melko paljon. Olen kuitenkin ohjannut aika pieniä juttuja, pieniä ryhmiä ja aina aika rauhalliseen tahtiin. Haluaisin tähän lisää ammattitaitoa, päättäväisyyttä, työkaluja, rutiinia ja itsevarmuutta. Ohjaaminen ei tosiaan ole ihan helpoin ammatti, mutta olen jo tehnyt sitä sen verran, että tiedän mulla olevan siihen potentiaalia ja lahjakkuuttakin. Olen kuitenkin vielä aika alussa polullani. Tämä on myös sellainen ala ja ammatti, joka imaisee aika lailla kokonaan. Jos haluaa hyväksi ohjaajaksi, saa kyllä varmastikin unohtaa kaikki muut koulut ja kurssit muutamaksi vuodeksi.
Näyttelemiseen liittyvät taidot. Voi niitä on paljon, mitä haluaisin osata. Haluaisin vain yksinkertaisesti olla suvereeni. Osata näytellä myös ruotsiksi ja englanniksi ja elokuvassa ja teatterin lavoilla. Haluaisin olla rohkeampi, vähemmän itsetietoinen, joustava, monipuolisempi ja hävetä vähemmän. Yksinkertaisesti haluaisin vain opiskella vielä, etenkin roolityöskentelyä ja ihan valmiiden tekstien kanssa näyttelemisestä. Olen tehnyt perusdraamaa lavalla aika vähän, enemmän sellaista ”esitystaidehiipailua”. Rutiini katoaa aina aika pian, jos ei pääse lavalle ja tekemään muiden katseiden alle. Kurssit auttavat toki jonkin verran, mutta pitäisi päästä ihan vain tekemään kaikenlaista ja erilaisten opettajien ja ohjaajien kanssa. En tiedä, mikä mua tässä jarruttaa. No nyt tietenkin tämä sairaus ja köyhyys, oma ikä ja pandemia, mutta aiemmin on varmastikin jarruttanut ihan vain häpeän pelko ja häpeä sen myöntämisestä, että nautin tästä hommasta.
Taloushallinto. Hain juuri yhtä mukavalta kuulostavaa työpaikkaa, jossa palkka olisi ollut 2900 euroa kuukaudessa. Se olisi mun mittakaavassa suuri palkka. Pääasiassa olen tehnyt töitä, joissa palkka on ollut n. 1500-2100€ ja taidejuttuja, joista en pääosin saa palkkaa ollenkaan. Tänäänkin tuli hylsy yhdestä apurahasta. Kerran tosin sain yhdestä työpajasarjasta 200 €/1,5 h ja se tuntui ihan älyttömältä. No joo, en siis saanut tätä järjestöhommaa, koska he painottivat siinä ”vahvaa taloushallinto-osaamista”. Voih, miksi minulla ei ole ”vahvaa taloushallinto-osaamista”!? Olisi ollut koko elämä aikaa hankkia sellainen! Mutta en ole hankkinut. Myös tuottajan hommissa sellaisesta olisi hyötyä. Olen kyllä työskennellyt aikoinaan tuottajana ollessani taloushallinnon parissa ja tehnyt jopa kaksi vuositilinpäätöstä elämäni aikana ja maksanut palkkoja! Tavallaan tykkäsin siitä hommasta. Mutta pari vuotta kestävät merkonomin tai taloushallinnon perusopinnot kuulostavat ihan painajaiselta. Olen välillä meinannut jopa hakea johonkin johdon assistentti-kouluun, jossa oppisi lisäksi kieliä ja asiakaspalvelua. Sitten olen aina, että mitä helvettiä, eihän tämä kiinnosta mua yhtään. Miksi mua ei kiinnosta mikään sellainen, josta saisi rahaa!?
Pedagogia. Olen nyt vähän miettinyt, että hankkisin vielä sen pedagogisen pätevyyden, 60 op. Se ei varmasti menisi hukkaan, koska opetan, ohjaan ja vedän työpajoja joka tapauksessa. Viime vuoden opiskelin tanssipedagogiikan perusteiita ja se oli tosi hyödyllinen vuosi! En usko, että musta tulee mitään pedagogigurua, mutta myös esim. ohjaajantyössä noista taidoista on valtavasti hyötyä. Ja ihan työnsaannin ja yleissivistyksenkin vuoksi. Ja aina uudet opinnot avaavat myös uusia väyliä. Vielä viisi vuotta sitten en olisi ikinä kuvitellut, että sana pedagogia millään tavalla liittyisi minuun, mutta niin vain olen ajautunut pikkuhiljaa sitä kohti. Aikuiskoulutus ja taidepedagogiikka olisi se mun osa-alue. Lasten kanssa en edes voi olla hyperakusian vuoksi.
Yrittäjyystaidot. Tämäkään ei periaatteessa kiinnosta minua yhtään. En halua myydä mitään, paitsi ehkä omia esityksiä ja pullaa niiden väliajalla. Mutta välillä tuntuu, että täytyisi kyllä varmaan alkaa enemmän brändätä itseään ja alkaa ajatella kauaskatseisemmin, että voisin ihan jopa itsenäisesti elättää itseni niillä taidoilla, joita minulla jo on. Tavallaan en ole yhtään yrittäjähenkinen, mutta huomaan, että aina, kun olen jollain palvelumuotoilukurssilla ollut, niin aina siitä on jotain käteen jäänyt. Toistaiseksi en kuitenkaan ole perustamassa yritystä.
Apurahanhakutaidot. Olen tässä ihan surkea. En ole saanut omiin projekteihin koskaan mitään. Jotain kurssitusta/asiantuntijaosaamista tarvitsisin. Yleisötyön kurssilla sainkin viime viikolla vähän neuvoja tähän! TeaKin avoimessa on myös tiedossa joitakin työelämätaitoihin liittyviä kursseja nyt keväällä.
Tässäpä nämä tärkeimmät. Varmasti on paljon muitakin taitoja, joita työelämässä tarvitsee, mutta nämä ovat ne asiat, jotka itseä joko kiinnostavat tai joita koen tarvitsevani. Kun alkaa tehdä jotakin, huomaa varmasti tarvitsevansa taas sitä sun tätä ja kiinnostuvansa vaikka mistä, mutta jostakin näistä olisi nyt hyvä aloittaa.
Kyllä nämä asiat ovat iän myötä vähän muuttuneet ja ehkä järkevöityneet. Kymmenen vuotta sitten esim. haaveilin lähinnä siitä, että ”oppisin puolivoltin”.