Tyhjän tilan autuus

Rakastan tyhjiä tiloja. Voisin viettää tyhjissä asunnoissa taikka tanssi- tai teatterisaleissa päiväkausia. Hotellihuoneet ovat myös ihania kaikessa karuudessaan.

Luovuus vaatii tyhjyyttä. En pysty mitenkään pitämään kotiani jatkuvasti niin siistinä ja tyhjänä, että voisin täällä tuntikausia treenata keskittyneesti.

Parasta oli lopputyön tekeminen, kun sain viettää koulumme suuressa teatterisalissa koko kesän treenaten, ohjaten ja suunnitellen. Teatteritilat ovat ihania!  Syksyn tullen oli kova paikka, kun muutkin halusivat treenata tilassa!

Varasin nyt omaan treenikäyttööni erästä tanssisalia huhti-toukokuulle. Toivon todellakin, että olen parin viikon päästä jo sen verran terve, että pystyn oikeasti hyödyntämään salia järkevästi.

Kesäkuussa treenaan sooloani yhdessä helsinkiläisessä teatteritilassa. Tila ei ole ihan halpa, mutta se, että mulla on viisi tuntia päivässä aikaa panostaa tyhjässä tilassa soolooni, on paljon tehokkaampaa kuin että jos yritän keskittyä treenaamiseen ja suunnitteluun kotona. Dramaturgista suunnittelua, äänimaiseman suunnittelua ja tekstien opettelua teen toki myös kotona, mutta on ihan eri asia treenata esitystä siinä tilassa, mihin esitys konkreettisesti valmistuu.

Löytyisikö täältä muuten ihmisiä, jotka olisi innostuneita akrobatiasta tai vapaasta treenistä ja esim. käsillä kävelemisen opettelusta? Olisi ajoittain hauska saada treeniseuraa tyhjiin saleihin! Toki se hieman myös maksaa.