Asioita, joihin ei kannata tuhlata aikaa

Olen kirjoittanut tämän kirjoituksen kaksi vuotta sitten, kun entinen opiskelukaverini kuoli syöpään 40-vuotiaana.

Tuo kevät oli itsellenikin henkisesti rankka. Sairastin tuolloin kaksi pahaa influenssaa ja elin aika lailla eristäytyneenä sen vuoksi koko kevään ja kesän 2019. Influenssan jälkiseuraamuksista kärsin vieläkin.

Päätin tuolloin, niin kuin monet päättävät läheisen tai tutun kuoltua, että koska kerta vielä olen elossa, en tuhlaa enää päivääkään turhuuksiin. Päätin uskaltaa oikeasti elää. Hainkin sitten muun muassa ruotsinkielisiin näyttelijän maisteriopintoihin ja erääseen tanssikouluun. Tavallaan tuntui hyvin epäreilulta, että tämä mies, jolla oli lapsia, työpaikka, vaimo ja hyvä asenne elämään menehtyi ja minä jäin henkiin. Päätin, että oman elämän tuhlaaminen saa riittää.

Harmillisesti oma sairauteni tosiaan alkoi tuosta keväästä ja ”täysillä elämisestä” tuli astetta haastavampaa. Tanssikoulun pääsykokeiden jälkeen oksensin koko illan, niin huono olo liikunnasta tuli. Tietenkään en kyseiseen kouluun päässyt. Muutin kuitenkin Joensuuhun opiskelemaan erääseen toiseen kouluun, ehdin ”elää” muutamia kuukausia, ja sitten tuli tämä korona ja kaikki pysähtyi jälleen. Eristäytynyt kevät ja kesä toistivat itseään.

Olen nyt yrittänyt rimpuilla irti tästä koronan aiheuttamasta passiivisuudesta kaikin voimin ja jatkaa siitä, mihin elämä jäi keväällä 2020. Ensi askel on nyt oman esityksen tekeminen valmiiksi tänä keväänä, englannin kielen ottaminen haltuun sekä elokuvanäyttelijäopinnot ja mahdolliset medianomiopinnot syksyllä. Jahkailuun ei enää ole aikaa ja toisaalta, ikä ei saa olla este.

Sairastelusta ja koronasta huolimatta olen kuitenkin melko hyvin näitä  alla olevia oppejani noudattanut tämän pari vuotta. Olen lopettanut laihduttamisen, turhan etukäteen ja jälkikäteen murehtimisen ja pääosin myös itseni vertailemisen muihin. Olen myös opetellut tarttumaan pelottaviin asioihin nyt eikä kohta, siinä vaihtelevasti onnistuen. Ehkä pahin, mitä voi elämässään tehdä, on asioiden lykkääminen sinne ”kun on jotenkin valmiimpi”. Sitä hetkeä ei yleensä koskaan tule. Rohkeuskaan ei lisäänny odottamalla vaan kohtaamalla vaikeita asioita.

Se, minkä olen tässä myös viimeaikoina yksin puurtaessani oivaltanut on konteksti. Että jos haluaa jonkin tavoitteen saavuttaa, kannattaa hankkiutua tavoitteen saavuttamiseksi mahdollisimman nopeasti sopivaan ympäristöön ja sopivien ihmisten joukkoon, oli se sitten työpaikka, opiskelupaikka, harrastusporukka, yhteisö, järjestö, ystävien kanssa sovittu kirjoituspiiri tms. Yksin harvemmin kukaan jaksaa ihan loputtomiin ponnistella.Tämä on toisaaalta juuri se seikka, josta korona on tehnyt ainakin omalla kohdallani haastavaa.

Ja se, mistä yritin myös tuolloin kaksi vuotta kirjoittaa oli se, että miksi en koskaan uskaltanut pyytää tätä miestä projektiini näyttelijäksi, miksi emme koskaan menneet yhdessä kuntosalille, vaikka siitä vitsailimme ja miksi en uskaltanut edes ajatella, että voisimme olla ystäviä. Sitten, kun vihdoin rohkaistuin, oli jo liian myöhäistä.

———————————————————————————————————————————————————————————–

Kirjoitin eilen illalla kirjoituksen kuolemasta, sillä se on ollut tässä ajatuksissa päivittäin reilun viikon ajan. Poistin kuitenkin kirjoitukseni. Totesin sen olevan liian henkilökohtainen, ehkä liian yksityinen ja tulevan liian pian kaiken tapahtuneen jälkeen.

Sen sijaan kirjoitan nyt yhden näkökulman siitä, mitä ajatuksia kaverin tai ystävän sairastaminen ja kuolema ovat minussa muun muassa herättäneet.

Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, eivätkä silti kuitenkaan aina valitettavasti ole, ainakaan itselleni.

Näihin asioihin ei kannata uhrata liikaa energiaa eikä aikaa, sillä koskaan ei voi tietää, milloin aika loppuu omalla kohdalla:

Sen murehtiminen, mitä muut ajattelevat sinusta. Et pysty sitä ikinä tietämään, etkä voi sitä myöskään heidän mikroilmeistään päätellä. Keskity sen sijaan kontaktiin. Jos haluat jotakin ajatella, niin ajattele, että muut ajattelevat sinusta pääasiassa hyvää. Sillä pääsee aika pitkälle. Mikäli asia on itsellesi tärkeä, niin kysy siitä asianosaiselta suoraan.

Laihduttaminen. Aivan totaalisen hukkaanheittyä energiaa ja aiheuttaa vain syömishäiriöitä ja neuroottista suhtautumista ruokaan. Syömisasioiden kanssa nyhrätessä saa ihan oikeasti tuhlattua koko elämänsä! Keskity sen sijaan elämiseen ja mene terapiaan, jos syöt ongelmiisi. Jos olet 200-kiloinen, niin laihduta, mutta VAIN asiantuntijoiden opastuksella ja hae mieluummin apua ongelmiisi syömiseen liittyen. Takaan, että kaiken lisäksi laihdut, kun LOPETAT laihduttamisen ja alat elää.

Jossitteluun, että onko valmis. Kukaan ei ole koskaan valmis mutta mitä vähemmän teet, sitä vähemmän opit.

Ulkonäön murehtiminen. Aina löytyy joku joka on kauniimpi, helmeilevämpi, teräväleukaisempi, suurisilmäisempi,  pidempiripsisempi tai nuorempi kuin sinä. Keskity tekemiseen ja elämiseen ulkonäkösi tuskailemisen sijaan.

Oman iän miettiminen. Valitettavasti vanhenemiselle ei voi mitään, joten sitä on turha murehtia. Jos kunto ja henkinen kantti riittää, niin ikä ei ole este. Nuoria on myös turha kadehtia, he painivat ihan omanlaistensa ongelmien kanssa.

Sairauksien pelkääminen. Tulevat, jos tulevat.

Vittuiluun ja kadehtimiseen.

Negatiiviseen sisäiseen puheeseen ja itsensä mollaamiseen. 

Itsensä vertailemiseen muihin. 

”Mihin tämä kaikki johtaa vai johtaako yhtään mihinkään” -murehtimiseen. 

Tilalle voi tulla esimerkiksi:

Taide ja tiede

Rakkaus, ystävyys ja yhteisöllisyys

Työ

Yhteisymmärrys ja muista välittäminen

Eläimistä huolehtiminen

Vanhusystävä

Lapsiystävä

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Aktivismi

Kivat harrastukset

Myötätunto (auttaa kateuden vähentämiseen)

Retkeily ja luonnossa oleminen

Uuden taidon opetteleminen

Ja tämä listaus ei nyt tarkoita sitä, etteikö saisi välillä olla turhamainen, joskus murehtia, kadehtia tai olla hankala tyyppi. Ehkä kuitenkin sellaisesta ylenmääräisestä oman ulkonäön, olemuksen tai olemisen murehtimisesta ja itsensä piiskaamisesta kannattaa tietoisesti opetella pois, sillä se tuo tilaa paljon mukavammille ja tärkeämmille asioille. Myös iänikuinen asioiden lykkääminen pettymyksien ja epäonnistumisten pelossa on hyvä keino paeta elämää ihan hautaan asti.

Ehkä yritän joku toinen hetki muotoilla hieman syvällisemmän kirjoituksen aiheesta kuolema. Tänään  se ei kuitenkaan tuntunutkaan hyvältä ajatukselta.