Vuosipäivä

Tänään on ollut vähän vaikeaa.

Tai mielialat ovat kulkeneet taas laidasta laitaan, mutta pitkästäaikaa on aika toivoton olo. Tiedän, että se olo menee ohi, kun sen vain antaa mennä.

Se alkoi kaksi vuotta sitten. Ei tietenkään päivälleen, vaan hiljaa hiipien. Oikeastaan jo pieniä merkkejä osoittaen talvella 2017. Sitten totaalinen humpsahdus tapahtui keväällä 2019 kahden influenssan jälkeen. Taistelin sitä hartiavoimin vastaan ja jatkoin kesällä ja syksyllä väkisin tanssitunneilla käymistä, lenkkeilyä ja muuta liikuntaa, koska liikuntahan on hyvästä, eikö?

No tässä tapauksessa ei todellakaan ole. Liikunta sekä pahentaa oireita että mahdollisesti myös aiheuttaa pysyviä haittoja solutasolla.

Luin tänään jälleen typeryyksissäni netistä sairaudestani ja kävi ilmi, että tämän sairauden diagnoosin saaneista hyvin moni päätyy itsemurhaan. Mietin jälleen kerran, että mitä jos tämä onkin oikeasti pysyvää, mitä jos tämä on vasta lopun alkua. Mihin musta enää on?

Toisaalta, jos sairaus jatkuu tämänkaltaisena, niin pystyn vielä ihan hyvin vaikka mihin, ei-fyysiseen.

Silti jotenkin lannistaa. Olin ennen hyvin liikunnallinen ja toimelias ja tehokas ihminen, nyt on kuljettava hyvin hissuksiin ja säästöliekillä.

Mutta kyllähän tähän tottuu. Monella on asiat paljon huonommin. Osa tämän diagnoosin saaneista ei pysty kävelemään, puhumaan ja jotkut eivät edes syömään omin avuin. Toiset taas paranevat tästä lähes kokonaan. Ei voi tietää. Suomessa tälle sairaudelle (CFS/ME) ei taida edes vielä olla diagnoosioikeutta vai miten se sanotaan. Ainoastaan hoidetaan oireiden perusteella. Itselläni on ensimmäinen hoitokäynti kahden viikon päästä. Olen odotellut sitä nyt yli vuoden. Tällä viikolla otettiin vielä varalta varjoainekuvat vatsasta.

En tiedä, onko nyt yhtään järkevää kirjoittaa tästä täällä blogissa, mutta eipä mulla kai ole mitään menetettävääkään.

No, taidan katsoa vähän telkkaria ja mennä nukkumaan. Ehdin jatkaa noiden ennakkotehtävien tekemistä huomennakin. En jaksa nyt kirjoittaa tähän mitään tekopositiivista kommenttia. Joskus vaan on tämmöistä.