Kesä ja odottava fiilis

Justiin oli pakkasta ja nyt on jo kesä.

Toukokuu meni hujauksessa uudessa työssä, ja kohta onkin jo juhannus. On koko ajan jotenkin sellainen kesäfiilis ja odottava olo. En oikein tiedä, mitä odotan. Energiaa ei ihan hirveästi riitä töiden ulkopuolella mihinkään mutta silti tuntuu, että jotain pitäisi tapahtua, että kesä oikeasti alkaisi. Kai se liittyy sosiaalisuuteen ja ihmissuhteisiin. Missä kaikki ihmiset ovat? Tuntuu, että mun koko sosiaalinen elämä on vain somessa ja sielläkin lähinnä pelkkinä tykkäyksinä. Niillä ei pitkälle pötkitä. Tyhjyys kalvaa. Onneksi on sentään tuo työ; siellä kyllä ihmiskontakteja riittää. Mutta jotain muutakin kaipaan, vaikka osaankin nauttia yksin olemisesta ja auringosta ihan sellaisenaan.

Ei kai se auta kuin alkaa viimeisillä voimilla raahautua erilaisiin kesätapahtumiin ja toivoa, että pääsee juttusiin jonkun kanssa. Tai alkaa lähetellä puolitutuille kahvitteluviestejä? Olen melko varma, että joku haluaisi lähteä mun kanssa johonkin, mutta en vaan voi sitä koskaan tietää, jos kumpainenkaan osapuoli ei uskalla kysyä.

Mun lähes kaikki ihmissuhteet ovat liittyneet jollain tavalla teatteriin tai tanssiin, joten nyt kun en niitä voi tehdä, niin aika  orpo olo on.  Ja toisaalta nuorempana kaikki ihmissuhteet liittyivät juhlimiseen tai opiskeluun. On paljon ihmisiä, joita tuli aina nähtyä vain teknobileissä tai metsäfestareilla, eikä heihin koskaan tullut tutustuttua bileiden ulkopuolella. Välillä mietin, mikä tässä mättää. Onko vika minussa vai asenteessani, kun mulla ei ole yhtään vapaa-ajan kavereita.

Tavallaan kyllä nautinkin tästä kesäfiiliksestä ihan tällaisenaan. Ja riittääpähän sitten edes hieman energiaa työpaikalla jututtaa mummoja, kun en liikaa tapaa ihmisiä muuten.

No, vielähän tässä on kesää jäljellä!