Lopetin ketoosin
No, mun ketodieetti loppui, ainakin toistaiseksi syystä, että siitä ei ollut mitään mainittavaa hyöytyä tähän sairauteen (ME/CFS). Ok, olisin voinut väkisin jatkaa kuukauden tai kaksi, mutta eikö se ”piristyminen” pitäisi tapahtua jo vähän nopeammin? Ehkä yritän vielä joskus toiste uudelleen, ehkä en. Mulla ei ole varaa nyt olla yhtään tämän uupuneempi kuin mitä jo nyt olen.
Mitä siitä ns. ketoosista sitten seurasi?
Nuutunut, pöhnäinen, uupunut ja tunkkainen olo, joskin se on ollut vallitseva olotila tässä jo yli vuoden. Nyt olin ehkä vielä heikompi, jotenkin erityisen hömelö ja melankolinen. Kropassa voimaa nolla. Ihan hirveää eroa fyysisessä voinnissa en tosin huomannut, kun taas aloin syödä leipää ja perunaa. Ehkä mieliala nyt hiilareiden myötä vähän tasaisempi, skarpimpi ja huimauksen tunnetta on vähemmän. Ja sydän hakkaa vähemmän.
Turvotus väheni ja vatsa ehkä oli vähän paremmassa kunnossa ts. ilmaa vähemmän. Tämähän on tosi ympäristöä kuormittava dieetti, kun uloste on lähes pelkkää rasvaa ja varsinkin, jos syö paljon lihaa (mitä en kyllä itse tehnyt, hieman aloin syödä punaista lihaa).
Ruokahalu katosi lähes kokonaan. Oli myös reissussa (olin viikon Turussa) vaikea löytää syötävää. Unohdin välillä kokonaan syödä/söin reissussa ehkä liian kevyesti ja yksipuolisesti. Voi kyllä sanoa, että tavallaan tämä askeettisuus helpotti elämää. Mitään ei tehnyt mieli, syöminen oli lähinnä tankkaamista eli sitä ei oikeastaan tarvinnut ollenkaan miettä (muuta kuin kaupassa). Herkut jäivät pois.
Loppuvaiheessa ehkä ”sössin” ketoosin syömällä suolapähkinöitä. Ruokahalu palasi nimittäin seuraavana päivänä ja olin niin uupunut, että päätin lopettaa koko homman, että jaksan opiskella viikon loppuun ja että ylipäänsä pääsen raahautumaan Turusta kotiin. Tunsin itseni nääntyneeksi ja jokainen askel sattui ja 1 km käveleminen tuntui maratonilta. Joskin tämä kipu ja raajojen raskaus nyt ollut normi koko kesän. Ostin sitten sushia ja tofuperunaruuan. Hitto että oli hyvää!
Kiloja on pudonnut ja putoaa edelleen. Alkupaino oli n. 59 ja nyt painan 56-57. Herkut (sokeriset) jäivät nyt jotenkin kokonaan elämästä pois. Enää ei kuitenkaan ole niin nääntynyt olo kuin oli viikko sitten. Suhde ruokaan muuttui jotenkin mutkattomammaksi. Tämä on se positiivinen juttu. Kun turhat herkut ja mieliteot jäivät pois, myös turha tuskailu ”liikaa syömisestä” jäi pois. Ehkä päinvastoin syömisestä tuli tosi väkinäistä, mikä oli outoa. Syömiseltä katosi tavallaan ”mielekkyys”. Tämä olisi varmasti hyvä dieetti tunnesyöpöille! Mutta huom. tässä on myös ortoreksian vaara, jos sellaiseen on taipumusta.
Rasvan syömistä aion jatkaa ts. syön hyviä rasvoja enemmän kuin ennen tätä. Viljoja syön edelleen melko vähän mutta lähes joka päivä olen nyt syönyt vähän leipää, jos on tehnyt mieli ja myös riisiä tai perunaa.
Kokeilin siis tätä dieettiä toiveena lisääntynyt energia sekä kipujen ja uupumuksen väheneminen, mutta niihin en tästä kyllä saanut apua, päinvastoin.