Valintojen tekeminen sattuu

Pyöriskelin koko viime yön tuskanhiessä. Olen nimittäin nyt melko lailla luovuttanut työpaikkani jollekin toiselle. Työn, jossa viihdyin, joka vastasi koulutustani ja joka pääasiassa antoi enemmän kuin otti.

Työssä ei sinänsä ollut mitään vikaa, ajoittaista kovaakin stressiä ja joitakin inhokkitehtäviä lukuunottamatta. Jokainen työpäivä oli erilainen ja työtehtävät todella vaihtelevia ja kiinnostavia.

Miksi sitten läksin? Tai miksi en ottanut vastaan minulle samasta talosta tarjottua toista kokopäivätyötä? Miksi vihdoinkin, kun olen saanut kivan työn, jonka suhtkoht hallitsen, kun olen päässyt sisään kivaan työyhteisöön ja ollut jopa pidetty työkaveri, teen niin lapsellisen siirron, että heittäydyn täysin tyhjän päälle ja lähden jälleen hiippailemaan tyhjiin saleihin?

Mitä helvettiä Tiia?!

Vastaus: Jotta voisin tehdä teatteria ja jotta jaksaisin tanssia. On pakko raivata tilaa elämässä sille, mitä oikeasti haluan tehdä, muuten pelkään, että jämähdän ja katkeroidun. Haluan myös aikaa ajattelemiselle, lukemiselle ja kirjoittamiselle.

Mutta varsinkin, kun eilinen työpäivä oli tosi kiva ja pääsin taas tutustumaan uuten yhteisöön erään taidetyöpajan kautta, niin on luopuminen jälleen vähän vaikeampaa. En myöskään ole ihan nuori; ura ja mahdollisuudet on aikalailla luotava itse, koska en ole enää mikään siloposki, jonka jokainen teatteri haluaisi itselleen, ja haluanko edes sitä? Tehdä muiden juttuja?

Hetken oli vireillään osa-aikaisuuden mahdollisuus, joka olisi ratkaissut monta asiaa, mutta kokemukseni mukaan tuota työtä ei oikein pysty tekemään osa-aikaisesti, koska vapaapäivinäkin puhelin sitten saattoi soida ja sähköpostiin tuli kiireellisiä viestejä, ja kaikkea sitä työmäärää ei vaan ehtinyt hoitaa sille katsottuina aikoina. Työn luonne on mielestäni kokopäiväinen, ja se, että minä sain osa-aikatyön, tarkoitti sitä, että kollegan päälle kaatui ihan järkyttävä työmäärä. Se ei tuntunut pidemmän päälle kestävältä ratkaisulta.

Vaikka asia on nyt oikeastaan ratkaistu, ainakin tämän kyseisen työpaikan osalta, ajattelin listata plussia ja miinuksia liittyen kokopäiväiseen palkkatyöhön/kokopäiväiseen taiteen tekemiseen. Vertailukohtana on nyt tämä työ, jonka jätin.

 

 

Plussat kokopäivätyö:

– Tunne siitä, että olen tarpeellinen

– Pakko, palkka ja sitoutuminen saavat ihmisen tekemään mitä oudoimpia asioita ja nousemaan ylös kurjenpanakin aamuna

– Kohtaan jatkuvasti työssäni uusia monen ikäisiä ihmisiä ja yhteisöjä

– Voittajafiilis, kun joku inhottava työ tulee tehtyä

– Tunne siitä, että olen hyvä työssäni ja että ”pärjään yhteiskunnassa”

– Kohtuullinen palkka

– Kiva työyhteisö ja työkaverit

– Tunne sitoutumisesta ja kuulumisesta johonkin

– Koko ajan oppii uutta esimerkiksi muiden taiteilijoiden vetämissä työpajoissa oppii uusia tekniikoita ja tapoja toimia ohjaajana

– Turvallisuuden tunne, kun on rahaa

– Opin taiteen ja kulttuurin tuottamisesta todella paljon itseäni kokeneemmilta ja fiksummilta

– Verkostoituminen pääkaupunkiseudun tuottajiien, taiteilijoiden ja taidekasvattajien kanssa

– Sain tehdä sopivassa suhteessa tuottajan assarin ja tiedottajan hommia, vetää omia teatterityöpajoja, olla assarina muiden työpajoissa

– Tuli katsottua useita tanssiesityksiä, koska niitä oli paljon omalla työpaikalla

 

 

Miinukset kokopäivätyö:

– Stressi ja kiire

– Aamuheräämiset

-Tulee syötyä epäterveellisesti ja liikuttua melko vähän ja istuttua paljon, ainakin toimistopäivinä

– Epämääräinen tunne siitä (välillä), että elämä valuu hukkaan, kun en tee taidetta (tämä on kai se tärkein syy lopettaa)

– Kipeä alaselkä istumisesta

– Sympaattinen hermosto kovilla stressin vuoksi

– Stressitilan aiheuttama lähes jatkuva ärtymys ja kiukkuisuus

– En jaksanut tanssia kuin pari-kolme kertaa viikossa. Oli ylivoimaista jaksaa keskittyä tunneilla, kun pää oli täynnä työasioita.

– En jaksanut ikinä lukea mitään järkevää

– En jaksanut viikonloppuisin yleensä mitään, tavata ihmisiä tai lähteä mihinkään

– Kipeä hiirikäsi

– Kaikki logistiset asiat, tavaroiden hommaamiset, kuljetusten järjestämiset yms.

 

 

Plussat oman taiteen tekeminen:

– Ehdin ja jaksan tanssia

– Ehdin ajatella, pohtia, kirjoittaa

– Jaksan lukea vaikeampiakin tekstejä (tiede ja romaanit)

– Ehdin opetella uutta, esim. opetella soittamaan kitaraa tai puhumaan espanjaa

– Esitysten tekeminen, luova tekeminen ja siinä kehittyminen

– Oman taiteellisen uran kehittäminen on mahdolista, kun on aikaa

– Onnistumisen kokemukset, kun kehittyy ja pärjää siinä, mitä rakastaa

– Esitysten tekeminen on vaan parasta, mitä tiedän

– Syventyminen johonkin aiheeseen, tekstiin tai maailmaan sivistää

– Ehdin syödä terveellisesti ja laittaa ruokaa

– Nukkuminen, saan nukkua pitkään ja rauhassa -> kirkkaat ajatukset

– Yllätyksellisyys ja se, että elämä voi viedä mihin tahansa, koska on energiaa ottaa uusia impulsseja vastaan

– Saa tehdä rauhassa ja omassa tahdissaan, jää aikaa palautumiselle, vapaus

– Flow. Parhaimmillaan taiteen tekemisessä voi saavuttaa sellaisen ”juuri tätä mun pitääkin tehdä” -tilan, ei haikaile minnekään muualle vaan on sellainen olo, että on juuri oikeassa paikassa

– Ehdin kirjoittaa blogia ja aamusivuja

 

 

Miinukset oman taiteen tekeminen:

– Köyhyys

– Apurahahakemusten tekeminen

– Epämääräisyys ja se, että on oltava itse tosi aktiivinen ja aloitekykyinen ja innostunut ja jos ei ole, niin helposti masentuu, eikä saa mitään aikaiseksi

– Tunne siitä, ettei ole osa yhteiskuntaa, koska ei saa palkkaa ja on köyhä, eikä maksa veroja

– Irrallinen olo. Työyhteisö ei tule annettuna vaan se pitää itse hommata

– Kilpailu. Välillä tuntuu, että joka toinen haluaa tehdä teatteria työkseen, mutta ehkä se on tällaisen teatterikuplassa elävän illuusio. Kilpailun tunne taidemaailmassa lisää stressiä ja tunnetta siitä, että olen jo liian vanha kaikkeen.

– TeaK-keskeisyys ja TeaKin ihannointi

– Sirpaleisuus ja sälä. Kun ei ole ihan heti pakko tehdä mitään, niin tuntuu, että pitäisi tehdä ihan kaikkea ja yhtäaikaa, priorisoiminen vaikeaa. Tästäkin tulee omanlaisensa stressi

– Ajoittainen yksinäisyys iskee, varsinkin, jos tekee intensiivisesti sooloa

– Kaikenlainen tuotannollinen ja muukin säätäminen ilman palkkaa

– Rahaa ei ole, jos jotain äkillisiä menoja ilmaantuu

– Ensi-iltastressi ja -kaaos

– Ilmaisen työn määrä on valtava

 

 

No, tokikaan päätös ei ole lopullinen. Ainahan voin yrittää saada uuden kokopäivätyön tuotantopuolelta tai draamaohjaajana, jos vapaus ja köyhyys alkavat liikaa ahdistamaan. Olen myös välillä miettinyt, että suuntaisin tosissani tiedottajan hommiin. Toistaiseksi haluan kuitenkin vielä kokeilla siipiäni ohjaajana ja esiintyjänä ja katsoa, mitä se, että fokusoin taiteeseen täysillä, tuo tullessaan.