Miksi somaattista sairautta hoidetaan mielialalääkkeillä?
Somaattisen, biologisen sairauden määritteleminen psyykkiseksi sairaudeksi tai somatisaatio-oireeksi ei ole ongelmallista sen vuoksi, että psyykkiset sairaudet olisivat ME-potilaiden mielestä jotenkin ”noloja”.
Tämä on yleinen väärinkäsitys.
Ongelma sen sijaan on, että vakava somaattinen sairaus jätetään kokonaan tutkimatta ja hoitamatta, koska oireet vain todetaan ”selittämättömiksi”. Sairautta hoidetaan myös vaarallisin ja haitallisin keinoin masennuslääkityksellä ja liikunnan lisäämisellä. Nämä voivat viedä potilaan täysin toimintakyvyttömäksi romahduttamalla solujen energiatuotannon.
On todettu, että mielialalääkityksestä voi olla apua kroonisen kivun lievityksessä. Toisaalta on myös fakta, että ME-potilaan keho ei useinkaan ota vastaan masennuslääkkeitä, sillä ne vähentävät aivoissa entisestään noradrenaliinin tuotantoa, joka ME-potilaalla on muutenkin hyvin vähäistä. Näin ollen jo entisestään huono kehon energiatuotanto menee masennuslääkkeillä huonompaan suuntaan.
Itse olen ollut kohta kolme vuotta lähes täysin työkyvytön ja ulkona kaikista harrastuksista sekä kykenemätön harrastamaan mitään liikuntaa. Kolme vuotta saattaa kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta itselleni se on todella pitkä aika. Varsinkin, kun toiveita paremmasta hoidosta ei ole. Kehoni ei pysty tuottamaan niin paljoa energiaa, että selviäisin työssä. Arkiaskareetkin tuottavat ongelmia.
Ja meitä on paljon. ME:tä sairastavia on huomattavasti enemmän kuin esim. MS-tautia sairastavia.
Jos mulla onkin ahdistusta, niin se johtuu kyllä ihan täysin tästä vittumaisesta sairaudesta, jota ei vieläkään osata eikä haluta hoitaa. Mielialalääkkeet ja liikunta EIVÄT korjaa elimistön energiaongelmaa vaan ainoastaan pahentavat sitä. Ahdistus ei poistu mielialalääkkeillä vaan sillä, että sairautta aletaan oikeasti tutkia ja sillä, että kokeellista lääkitystä on mahdollista saada, sillä, että energian puutteeseen löydetään oikeita ratkaisuja ja sillä, että sairauden olemassaolo tunnustetaan. Kiitos.