Marraskuu
Eipä juuri mitään uutta marraskuun pilvien alla. Tai ehkä sittenkin jotain.
Olen vähentänyt töitä ja lähinnä yrittänyt panostaa ja palautua niihin vähiin, mitä enää on jäljellä.
Mihin sinä käyttäisit elämäsi, jos energiaa olisi tallella enää 10-20 prosenttia entisestä? No, siinä ei lopulta ole hirveästi miettimistä, koska se energia on pakko käyttää syömiseen, ruuan sulattamiseen eli perusaineenvaihduntaan siis ja palautumiseen siitä vähästä, mikä on pakollista tekemistä. Yritän pitää kiinni viimeisistä opetustöistäni ja levätä kaiken muun ajan, säilyy elämässä edes joku mielekäs tekeminen ja tunne siitä, että on jossakin kiinni.
Todella monenlaista asiaa tekisi mieli tehdä, jos jaksaisi: musiikkia, teatteria, tanssia, esityksiä, opettamista, ohjaamista, opiskelua, lukemista, kirjoittamista, metsässä retkeilyä, uimista, askartelua, siivoamista, paikkojen järjestelyä…
Kolmisen viikkoa sitten tein hieman pilatesta kipeän selän takia ja soitin hieman selloa. En ole vieläkään palautunut siitä. Sydän on alkanut sen jälkeen tykytellä omituisesti. Pystyn tekemään pilatesta noin nelisen kertaa vuodessa (terveenä kävin tanssitunnilla kuusi kertaa viikossa, uimassa ja juoksulenkillä) ja silti tuntuu, että sekin on liikaa.
Aika ja elämä valuu johonkin silkkaan olemiseen, kun muuta ei jaksa.
Hieman olen yrittänyt käynnistellä jälleen esityksen ideointia ja laulanut jonkin verran.
Ehkä kirjoitan joku päivä jotain järkevämpää. Olen viimeaikoina pohtinut esimerkiksi sitä, miksi näyttelijäntyötä on tutkittu näyttelijän kognition näkökulmasta niin vähän ja että miksi Tanssii tähtien kanssa ei voisi kerätä rahaa ME-sairauden tutkimiseen, kun siihen ei ole rahaa käytössä Suomessa vielä ollenkaan.
Näyttelemiseen liittyvää podcastia en ole jaksanut vielä aloittaa, vaikka mielessä pyörii kyllä joitakin ajatuksia siihen liittyen. Mutta kun sitä energiaa ei ole, niin ei ole.
Ei mulla oikeastaan ole tänään mitään uutta sanottavaa. Turha kai kirjoittaa, jos ei ole mitään sanottavaa mutta tää on mun blogi, joten voin kirjoittaa tänne vaikka joka päivä vaan että
en jaksa
en jaksa
en jaksa
en jaksa
en jaksa
en jaksa
Kaikki olisi elämässä oikein hyvin ilman tätä sairautta mutta tällä nyt mennään. Ts. ei mennä vaan ollaan.