Pieniä asioita
Lienen velkaa lukijoilleni ilmoittaa, että hengissä ollaan vielä ja raahustaminen toki jatkuu.
Pieniä asioita, jotka pitävät minut järjissäni on kuitenkin kaikesta energiattomuudesta huolimatta. Yritän välillä myös tehdä jotain pientä mielekästä, vaikka se ei varsinaisesti ”johda mihinkään valmiiseen”, koska energiaa välttämättä riitä muuta kuin ideointiin ja unelmointiin ja ajatus takkuaa aika pahasti jo siinä ideointivaiheessa, puhumattakaan toteutuksesta.
Nyt kiinnostaisi ja innostaisi esimerkiksi todella paljon edistää opinnäytetyötäni, joka tätä tahtia valmistunee vuonna 3009. En siis ole tällä hetkellä koulussa (YAMK) enää edes kirjoilla mutta sovittiin tuutorin kanssa, että jos mulla on voimia, voin tehdä esitysprosessista (joka sekään ei tunnetusta syystä oikein etene) autoetnografista tutkimusta ja hakea sitten kouluun uudelleen lähes valmiin opinnäytteen kanssa. Toki on asioita, joita ei voi tehdä valmiiksi, jollei ole koulussa kirjoilla mutta kirjoittaa ja tutkiahan aina voi. Tai siis voisi, jos olisi voimia. Pelkkä into ja motivaato eivät valitettavasti auta, jos silmät eivät pysy auki ja aivot on pelkkää sumua. Aihekin olisi, mutta en nyt sitä tässä paljasta. Liittyy näyttelijäntyöhön ja tähän sairauteen. No, yritän edistää asiaa nauhoittamalla ajatuksiani ts. puhumalla asioita auki ja ehkä joskus on voimia alkaa myös kirjoittaa niistä, toivon.
Aloitin myös nauhoittamaan ajatuksiani näyttelijäntyöstä ja ajattelin jakaa niitä juttuja tuolla soundcloud-tililläni. Homma on nyt vaiheessa sekin, koska usko ja varsinkin voimat loppuivat editoidessani loputtomia jaarituksiani ja tuli sellainen olo, että mitä minä tästäkään aiheesta tiedän, puhukoon viisaammat. Mutta totta puhuen tiedän aiheesta kuitenkin ehkä enemmän kuin keskivertojamppa. Ja ehkä jotakuta jopa kiinnostaisi. Ja mua itseäkin todella kiinnostaisi tehdä tuota ”podcastia” ja selkeyttää omiakin ajatuksiani jne. mutta kun nytkin meinaan nukahtaa pystyyn, niin mistä järjen ja voiman rippeet tuohonkin nyt sitten?
Esitystäkin haluaisin edistää mutta en aio ottaa siitä mitään stressiä ennen kuin kevään vähät opetustyöt on jotenkin kunnialla hoidettu loppuun. Enkä kyllä ota siitä kesälläkään stressiä. Jos jostain ei ilmaannu lisää energiaa ja voimia, niin turha kuvitellakaan stressaavansa yhtään mistään.
Sen sijaan musiikkia olen kuunnellut. Jostain syystä olen viimeaikoina kuunnellut suomalaisiakin artisteja. Tällä viikolla on ollut kuuntelussa Mariska ja erityisesti biisit Kiva ku on kivaa ja The Place, jotenkin kolahtavat. Muita suomalaisia lempiartisteja ovat Maritta Kuula ja Yona. Arvostan heitä todella. Mariskassa on kivaa ja piristävää taito sanoittaa, uskallus olla ronski ja roisi ja se, että hän on täysin samaa ikäluokkaa kanssani. Maritta Kuula nyt vaan on loistava ja Yona myös taitavimpia ja rohkeimpia suomalaisia artisteja, joita tiedän. Yonan kanssa tunnen myös jonkinlaista sielunsisaruutta, jos olisin muusikko, haluaisin olla musiikillisesti juuri tuollainen tai en tietenkään juuri tuollainen mutta voisin kuvitella, että polkuni olisi ollut vähän samanlainen.
Sitten löysin sattumalta yhden biisin uudelleen, joka kolahti 20 vuotta sitten mutta kadotin sen. En vaan löytänyt sitä mistään, kun en muistanut edes kenen se oikeastaan oli! Nyt löysin sen uudelleen Spotifysta ja se oli Tanita Tikaramin I Like This levyltä The Cappuccino Songs (1998). En tajua, miten tuo on jotenkin juuri nyt taas niin koukuttava ihan yhtä lailla kuin se oli silloin 20 vuotta sitten! Sillä on vähän samanlainen rauhoittava ja toisaalta jopa kiihottava vaikutus muhun kuin on Nick Caven biiseillä Into My Arms tai I Need You tai Madonnan Live to Tell. Jumitun aina joihinkin samoihin biiseihin pitkäksi aikaa ja sitten käy niin, etten voi enää kunnella niitä vuosiin, koska ne liittyvät niin tiiviisti johonkin aikaan. Vähän jopa nolottaa, koska mulla on avomiehen kanssa sama Spotify tai siis se on hänen nimellään ja sitten siellä on kuunnelluimpien listalla vuodelta 2023 joku Madonnan Live to Tell, jonka tahtiin siis tanssittiin hitaita ala-asteen diskoissa. Eli siis mun mielestä Madonna teki parhaat kappaleensa 1980-luvulla, myöhäisempi tuotantonsa ei mua kiinnosta, pätkääkään. Naurattaa melkein jo nyt vuoden 2024 tuleva Spotify top ten. Tulee varmaan sitten olemaan ykkösenä tuo Tanita Tikaramin biisi.
Kuuntelen mä toki muutakin. Auroran levyjä The Gods We Can Touch (2022) ja Infections Of A Different Kind (2018) oon kuunnellut paljon. Niin taitava nuori nainen, eikä musiikki ole liian synkkää ja syväluotaavaa, kuten vaikka myöskin taitavan Agnes Obelin musiikki vähän on. Aurora oli suuressa kuuntelussa varsinkin tuossa marras-joulukuussa. Syksyllä myös Jori Hulkkosen uusin levy oli paljon soitossa. Sieltä ehdoton suosikki on biisi Fan Fiction. On muitakin yksittäisiä kappaleita ja artisteja toki. Iltaisin kuuntelen lähinnä Palestrinaa eli renessanssiajan musiikkia.
Äänikirjoja en ole valitettavasti oikein pystynyt viimeaikoina kuuntelemaan. Se huolestuttaa jonkin verran. Aivot eivät vain ota vastaan puhetta tämän sairauden takia. Alkaa pyörryttää, oksettaa, huimata jos yritän kuunnella. Jostain ihmeen syystä ruotsiksi onnistuu paremmin kuin suomeksi. Johtuneeko siitä, että ruotsia kuuntelen vähän enemmän vain sivukorvalla ja suomeen keskityn enemmän, mikä uuvuttaa todella nopeasti. Muutenkaan en meinaa jaksaa nykyisin kuunnella puhetta enää kovinkaan pitkiä pätkiä, oli se sitten äänikirjan tai keskustelujen muodossa. Aivot vaan tilttaa. Aina välillä olen kuunnellut Ulla Lena Lundbergin kirjoja ruotsiksi ja nyt kuuntelin myös Anja Kaurasen Syysprinssin, jonka olen kyllä lukenut aikaa sitten ihan kirjana. Kirjoja en juurikaan enää pysty lukemaan. Olen yrittänyt oman alan kirjoja tavata, maksimissaan menee kymmenen sivua päivässä.
Tämmöistä tämä elämä ME:n kanssa. Kuudes vuosi alkamassa ulostuijottelua ja raahustamista, jos nyt jotakin joskus yrittää. Rimaa hipoen jotain saa joskus hieman tehtyä. Eilen sain pestyä vessan. Taisi siitäkin olla yli puoli vuotta, kun se on viimeksi kunnolla tehty ja nyt sitten nuokun sen vuoksi tämän päivän. Ai niin ja varasin eilen vihdoin ajan hammaslääkärille, jotain sekin. Erityisaktiivinen päivä siis. Ja onhan tämäkin jotain, että saa muutaman rivin tänne raapustettua.
Mutta lähinnä tämä elämä tapahtuu oman pään sisällä. Onneksi on kivoja ja rakkaita ihmisiä elämässä, musiikki ja opetustyö ja no, siinäpä ne.
Hyvää helmikuun jatkoa kaikille ja kiitos tsempeistä edelliseen postaukseen!