Vihreä Mauritius
Palasimme viikko sitten Mauritiukselta takaisin Suomeen. Ulkolämpötila laski noin 40-50 astetta. Aluksi Suomen kylmyys tuntui ihanalta, sitten se alkoi taas vituttaa. Lämpöön oli ehtinyt jo tottua, vihreyteen ja lintujen lauluun oli ehtinyt tottua. Väreihin, aurinkoon, lämpimään meriveteen ja ihaniin auringonlaskuihin oli ehtinyt tottua, samoin kuin valtaviin torakoihin, gekkoihin ja aamuviideltä alkavaan kukkojen kieuntaankin. No joo, ehkä en missään vaiheessa ihan tottunut niihin torakoihin!
Aluksi hieman hätkähdin kuumuutta ja kosteutta. Lämpötila oli jatkuvasti varjossa noin 30-35 astetta, ja kosteuden määrä oli melkoinen. Lämpötila ei juurikaan laskenut iltaa kohti, ehkä juuri ja juuri alle kolmenkymmenen. Ensimmäisenä yönä säikähdin hieman (no okei, aloin kirkua) myös gekkoja. Ne käkättivät makuuhuoneen nurkissa ja kuulostivat ihan pieniltä noita-akoilta. Mutta vähitellen kuumuuteen ja eläimiin tottui. Pari päivää siinä meni. Gekothan ovat täysin harmittomia ihmiselle ja oikeastaan pelkäävät ihmisiä. Ne olivat lähinnä kiinnostuneet kämpässä vilisevistä muurahaisista.
Meillä kävi sellainen ”tuuri”, että kämppämme katto oli vaurioitunut edellisen syklonin aikana ja asuntoon oli tullut sisään vettä. Vuokraemännällä oli kuitenkin useita kämppiä vuokrattavanaan ja saimme valita kahdesta vaihtoehdosta mieluisemman. Valitsimme tietenkin sen hienomman kalliimman, jonka saimme nyt samaan hintaan kuin alkuperäisen kämppämme. Asuimme siis ensimmäisen viikon Black Riverin resortissa, joka oli tosi luksus! Valoisassa asunnossa oli iso vuode, kylpyamme, iso terassi ja alueella oli ihana uima-allasalue ja ilmastoitu kuntosali. Maisemissa ei myöskään ollut valittamista. Ensimmäisinä päivinä otin kylpyammeessa (joka muuten sijaitsi makuuhuoneessa!) kylmiä kylpyjä. Kovin kylmää vettä ei ollut saatavilla, mutta verrattuna sään lämpimyyteen, kuitenkin sopivan ja piristävän viileää.
Aika paljon matkalla tuli uitua, luettua ja ihan vain nautittua lämmöstä ja auringosta. Kävimme monta kertaa hengailemassa Le Mornen rannalla, joka lienee Mauritiuksen kauneimpia rantoja. Toki oleilimme jonkin verran myös resortin allasalueella, kun siitäkin oli niin hienot maisemat joelle, ja allas oli sen verran iso, että siinä pystyi uimaan matkaa.
Toisella viikolla vaihdoimme kämppää suunnitelmien mukaan. Kämppämme oli La Gauletten kylässä, joka sijaitsee Black Riveriä hieman etelämpänä ja lähempänä Le Mornea. Kämppä oli nyt enemmän keskitasoa ja aluksi olikin kova ikävä takaisin resorttiin. Päivällä tämäkin asunto oli ihan kiva, kaunis maisema merelle ja paljon tilaa ja valoa. Mutta iltaisin jääkaapin päällä alkoivat vilistää viisisenttiset torakat ja niitä piti melkein joka ilta suihkutella kuoliaiksi. Torakat ovat aika viheliäisiä kämppiksiä, koska paskovat paljon ja levittävät tauteja. La Gauletten kylässä oli paljon koiria, niin ihmisten omistamia kuin kulkukoiriakin ja ne innostuivat välillä haukkumaan keskellä yötä kovaäänisesti. Kukot aloittivat kiekumisen aamuyöstä, samoin kovaääniset linnut. Mutta pian tähänkin tottui ja rikas äänimaisema alkoi tuntua kodikkaalta. Oli myös kiva kokea asuminen ihan ”oikeassa kylässä” paikallisten parissa, koska tosiaan resortti oli niin eristyksissä kaikesta normaalista elämästä.
Mauritiuksella pärjäisi varmasti ranskalla tosi hyvin, koska Mauritiuksen kreolikin pohjautuu ranskaan. Aika hyvin porukka kyllä puhui englantiakin.
Meillä kävi hyvä tuuri säiden suhteen, koska Mauritiuksella on sadekausi joulukuusta huhtikuuhun. Sadepäiviä oli kuitenkin kahden viikon aikana vain pari. Pilvisiä päiviä oli hieman enemmän, mutta silti oli todella lämmin. Aurinkoisina päivinä sää oli kuuma, eikä auringossa pystynyt pitkiä aikoja oleilemaan. Oli kuitenkin ihanaa, että aurinkoakin oli, koska sitä me lähdimme hakemaan ja se toi myös kaiken vehreyden, meriveden turkoosin ja muutenkin kaikki värit paljon paremmin esiin.
