Itsensä brändäämisen petollisuudesta

Ihmiselämä on täynnä hälyä, turhaa kohinaa, roinaa, kertakäyttöistä höttöä, houkutuksia ja egon pörhistelyä. Käytämme kohtuuttomasti aikaa, rahaa ja resursseja siihen, että olisimme ulkoisesti moitteettomassa kunnossa, että ulkonäkö vastaisi ”sisäistä ihannettamme” ja että ”pärjäisimme vertailussa”.

Rakennamme identiteettiämme kuin ulkoista brändiä vaatteiden, meikkien, maineen, suosion, fb-kaverimäärän, seuraajien, tykkäysten ja omaisuuden perusteella ja sitten ihmettelemme, miksi olemme niin onnettomia ja epäseesteisiä. Vertaamme omaa ankeata, vaillinaista ja ainaisen keskeneräistä ”brändiämme” jonkun menestyneemmän ja suositumman brändiin ja lannistumme.

Jossain vaiheessa huomaammekin, että elämä on mennyt fyysiseen ja ulkoiseen asevarusteluun, oman itsen mainostamiseen, maineen tarkkailuun ja pönkittämiseen, muiden ihmisten miellyttämiseen ja trendien, suosion ja tykkäysten perässä juoksemiseen. Vuosia elämästämme on kulunut siihen, että olemme muokanneet itsestämme ulospäin mahdollisimman myyvää ulkoista kuvaa ja samaan aikaan olemme unohtaneet tehdä niitä asioita, jotka oikeasti kasvattaisivat taitojamme, joita oikeasti haluaisimme tehdä ja jotka oikeasti lisäisivät henkistä hyvinvointiamme ja ehkä jopa sitä menestystä.

Vähän sama kuin ihailisimme ja esittelisimme pensseleitämme koko elämämme ajan uskaltamatta laittaa niitä koskaan maalipurkkiin ja värejä kankaalle tai virittäisimme viuluamme ehtimättä tai uskaltamatta koskaan soittaa sitä.

Saman karhunpalveluksen voi toki tehdä itselleen myös henkisellä tasolla. Sitä voi opiskella yliopistossa 10 vuotta jotakin trendikästä alaa, lukea satoja kirjoja ja suunnitella elämäänsä sen jälkeen vielä 10 vuotta uskaltamatta ihan täysin kuitenkaan koskaan tarttua siihen, mitä oikeasti haluaisi tehdä (tai oikeastaan yhtään mihinkään), koska ”ei koe vielä olevansa valmis”. Opiskelu toki voi antaa paljon ja viedä elämässä eteenpäin, samoin suunnittelu ja itsetutkiskelu sopivissa määrin.  Jossain vaiheessa opiskeleminen tai suunnitteleminen kuitenkin riittävät ja silloin on vain alettava tekemään. Odottamalla oppii odottamaan, suunnittelemalla suunnittelemaan  ja tekemällä tekemään. Mitään asiaa ei voi oppia pelkästään ajatuksen tasolla, on pistettävä kädet multaan. (Vaikka toki olen sitä mieltä, että hyvien kirjojen lukeminen, on harvemmin ajanhukkaa.)

Suosio, maine, seuraajat, tykkäykset, ulkonäkö, laihuus, trendikkyys, kaikkea tätä ihmiset tavoittelevat saavuttaakseen jotakin. Mitä? Mitä sinä haluat saavuttaa sillä, että olisit laiha, tyylikäs, suosittu, kuuluisa, rikas, menestynyt jne.? Onko se tunne, elämäntilanne, olotila vai mitä?  Onko se tyytyväisyyttä, iloisuutta, merkityksellisyyttä, rakkautta, yhteisöllisyyttä, tunnetta ”elämisen meiningistä” tai flowsta, arjen rullaavuudesta, kotoisuudesta tai turvallisuudesta? Mikään tunne tai olotila ei ole pysyvä. Mitään pysyvää onnea ei ole. Miksi siis uhrata kokonainen elämä jonkin ohimenevän tunteen tavoittamiseen, joka saattaa seurata jatkuvasta kilpajuoksusta, jos tuon ohimenevän onnen tunteen voi tavoittaa myös tekemällä itselle tärkeitä ja mielekkäitä asioita?  Voitko esimerkiksi oikeasti ja syvällä sisimmässäsi todeta, että vaikkapa oma hoikkuutesi on sinun elämäsi tärkein ja merkittävin asia, jolle haluat uhrata koko elämäsi?

Lopulta ihminen kyllä itse tuntee sen sisimmässään, milloin turhuuksiin tai ulkoiseen keskittyminen ja egon puunaaminen ovat haukanneet liian suuren palan elämän sisällöstä. Sen tuntee sisällään nihkeänä olona, epävarmuutena, alakuloisuutena, riittämättömyytenä, kateutena, turhautumisena, tyhjyytenä, vihana, epäonnistumisena ja elämän hukkaan valumisena.

Voisiko siis se asia, jonka noiden ulkoisten seikkojen kautta haluat saavuttaa, oli se sitten turvallisuus, merkityksellisyys, yhteisöllisyys, ilo tai flow, olla tavoitettavissa muutoinkin, ilman ulkoiseen keskittyvää kiertoteitä?  Voisiko se jokin tärkeä olla saavutettavissa ilman että aikasi tuhlaantuu turhuuksiin, kilpailuun, pörhistelyyn ja kadehtimiseen?

Kirjoituksen innoittajana kirja: Paremman elämän taito – 52 reittiä onnellisuuteen; Rolf Dobelli