Pieni tanssituntiepisodi
Palasin viikko sitten innoissani takaisin tanssitunneille Mauritiuksen matkan jälkeen. Lauantain nykytanssitunti sujui ihan hyvin, mitä nyt olin vähän pihalla loppusarjaa tehdessä. Maanantaina taas oli jo tunnille mennessä jotenkin hieman väsähtänyt olo. Lopputunnista kesken erästä sarjaa, jossa pyöritään paljon ja tavutetaan yläselkää, pyörryin ja tuuperruin lattialle. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni. Ei mikään kiva kokemus, maa vain humpsahti jalkojen alta ja tuntui kuin olisi ollut hurjassa myrskyssä keinuvassa veneessä. Ehdin sentään ottaa käsillä vastaan, ettei pää kopsahtanut lattiaan.
Sen jälkeen tuli järkyttävän paha olo ja oksensin lounassalaatin ja sappinesteet kolmeen otteeseen tanssiopiston pönttöön. (Aika huonosti muuten tulee pureskeltua ruoka.) Toivuttuani puolisen tuntia pukkarissa, lähdin kotiin ja lopputunti ja jälkimmäinen (ns. oma) tunti jäi välistä. Varalta kävin vielä ohimennessäni ostamassa viereisestä Lidlistä jaffaa ja pari muovipussia junamatkalle. On muuten hyvä (ja siinä hetkessä melko välttämätönkin) keino päästä jonon ohi, kun huikkaa: ”Hei mua oksettaa, saaks mä äkkiä ostaa nää muovipussit!”
Illan myötä paha olo meni ohi. Tiistain akrobatiat jätin kuitenkin suosiolla väliin, oksetti ajatuskin. Kärrynpyöristä ja kuperkeikoista tulee usein muutenkin huono olo. En usko, että tämä siis oli mitään noroa, vaan liittyi selvästi pyörimiseen ja tasapainoelimeen ja sitten ehkäpä lisäksi korkeaan verenpaineeseen. Pitäisi käydä mittaamassa. Joulun aikaan ja matkalla tuli tissuteltua liköörejä ja olutta ja syötyä paljon sipsejä, salmiakkia ja suolaista ruokaa. Siihen vielä päälle 12 tunnin lento ja pieni aikaerokin. JA LIIKAA KAHVIA!
Keskiviikkona ja torstaina olin jo balettitunnilla, eikä onneksi pyöritty paljoa. Tänään taas oma nykäritunti ja vähän jännittää se pyörimissarja. Ehkä jätän sen suosiolla väliin. Pään hetkuttaminen ei selvästikään sovi mun tasapainoelimelle. Melko rajoittavaa kyllä! Täytyisi varmastikin opetella enemmän näkemään asioita tanssiessa, kohdistamaan katsetta. Silloin ei ehkä tulisi niin paha olo?