Ehkä tänä kesänä edes jokin muuttuu?

Pahoittelut Sisko Savonlahden romaanin otsikoinnin osittaisesta varastamisesta. Kirja, jota en ole vielä lukenut, mutta jonka kyllä aion lukea. Siis kirjan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. 

No, tänä kesänä juuri mikään ei ole muuttunut, pikemminkin kaikki on ennallaan, mutta ehkä sittenkin jotain. Monet asiat tuntuvat junnaavan paikoillaan. Tätä kevättä ja kesää on leimannut se, että joinakin päivinä kyseenalaistan ihan kaiken mielekkyyden, oman itseni, elämäni ja identiteettini. Mitä enemmän kyseenalaistan, sitä vähemmän saan aikaiseksi.

Sellaiset asiat, jotka aiemmin tuntuivat tärkeiltä, ovat menettäneet merkityksensä iän myötä. Pari-kolmekymppisenä olin kova juhlimaan ja seurustelukumppanit vaihtuivat tiuhaan, pidin itseäni kauniina, haaveilin teatteriurasta, luin paljon ja tein esityksiä. Sellainen ulkonäköön, haaveiluun ja omaan taiteeseen keskittyvä elämä oli silloin ihan relevantin tuntuista, mutta eihän noista ole elämän sisällöksi nelikymppisenä. Varsinkin, kun oma taide ei vieläkään elätä, kauneus oli ja meni ja juhlimisen merkitys samoin meni menojaan jo vuosia sitten!

Kun joku kysyy joissakin kesäjuhlissa, että mitäs sulle kuuluu, niin tekisi välillä mieli vastata, ei mitään ja kaikkea, että, kaikki on hakusessa ja sitten taas toisinaan juuri niin, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin mutta muuttumassa.

Joinakin päivinä olo on hyvin luottavainen ja tuntuu, että olen ihan oikealla tiellä. Sitten taas toisena päivänä olen heittämässä hanskat tiskiin kaiken esitystaiteen suhteen, etsimässä epätoivoisesti jotain kokopäivätyötä ja myöntämässä, että ei musta ole tähän. Eilen ahdisti niin paljon, että poljin vain pyörällä ympäri Helsinkiä, uin uimahallissa puolitoista kilometriä ja turrutin tunteeni vuoroin saunassa ja vuoroin kylmävesialtaassa ramppaamalla. Täytyy sanoa, että toimii, ainakin hetkeksi.

Olen sitten yrittänyt laatia joitakin standardivastauksia puolitutuille, jotka sattumalta kävelevät kaduilla ja juhlissa vastaan. Että mitä voin vastata, mitkä ovat ne elämäni kiinnekohdat tällä hetkellä. Helpoin tapa on vastata vain että teen sooloa, jonka ensi-ilta on marraskuussa. En jaksa alkaa selitellä tulevista opiskeluista tanssin/näyttelemisen parissa, koska se johtaa aina lisäkysymyksiin tai omiin selittelyihin, ja kun ei mulla ole hajuakaan, missä olen fyysisesti, saatika henkisesti vuoden päästä. Omaa mieltäni tyynnyttää se, että tiedän mulla olevan syksyksi kaksi opiskelupaikkaa ja yksi ensi-ilta.

Olen myös lopulta tajunnut, että eihän mun tarvitse selitellä elämääni yhtään kenellekään ja mitä napakampi vastaus, sitä helpommalla päästään kaikki. Ja koska tiedän, että lopulta kysyjää ei oikeastaan edes kiinnosta, miksi selittelisin turhia.

Se, mikä nyt siis on muuttunut on se, että olen puoliväkisin pakottanut itseni jälleen ihmisten pariin. Haluan pakottaa itseni ihmisten joukkoon, että se alkaisi (ehkä?) jossain vaiheessa tuntua luontevalta, kivalta ja helpolta. Ehkä jotain pientä muutosta on nyt havaittavissa, kun vietin juhannuksena yllättäen neljä päivää putkeen intensiivisesti ihmisten kanssa. Haluaisin  olla spontaanimpi, rennompi ja helpompi ihminen. Sellaiseksi ei opi yksin olemalla.

Juhannusaattona oltiin hyvin erikoisella kombolla grillailemassa. En oikein edes tiedä, miten lopulta päädyttiin eksän äidin mökille! Kutsu toki oltiin saatu ja eksän kanssa ollaan hyviä ystäviä, mutta alunperin tarkoitus oli mennä vain jollain random-porukalla grillailemaan Mustikkamaalle. Toisaalta en jotenkin jaksa edes niin paljoa välittää, että onko jokin outoa tai oikein tai soveliasta.

Juhannuspäivänä oltiin Hietsussa teknoilemassa, kun mies soitti siellä levyjä kavereineen, ja oli oikeastaan ihan leppoista kovasta tuulesta huolimatta. Käytiin yhden kaverin kanssa jopa uimassa yöllä ja vesi oli tosi lämmintä. Sunnuntaina oltiin Vallisaaressa retkeilemässä ystäväpariskunnan kanssa ja käveltyjä kilometrejä tuli yhteensä vuorokauden aikana n. 14, mikä oli hienoisessa krapulassa ehkä vähän liikaa. Olin Vallisaaressa ensimmäistä kertaa, ja menen kyllä pian uudestaan vähän pirteämpänä, niin kaunista siellä oli.

Nyt jälkikäteen täytyy myöntää, että oli ihan mukava juhannus ja toivon, että sosiaalista ja spontaania meininkiä on luvassa lisää tässä kesän aikana; ainakin nyt Pridet, Kosmos ja yhdet teknometsäfestarit vielä tiedossa.

Toinen asia, mikä on muuttunut, on se, että olen alkanut haikailla pois Helsingistä. Helsinki on synnyinkaupunkini ja olen asunut täällä yli 30 vuotta. Täällä on ihania paikkoja, kuten  juuri tuo Vallisaari tai Suomenlinna tai Vantaanjoen ranta ja keskuspuisto, Haltiala, meren rannat ja Espoossa on Luukki ja Nuuksio, jotka ovat ihan mahtavia paikkoja, mutta täällä on myös ihan liikaa liikenteen melua, kilpailua ihmisten välillä, pätemistä ja epäystävällisyyttä, loskaa, pimeyttä ja kiireen tuntua. Helsinkiinhän pääsee sitäpaitsi aina takaisin, jos haluaa. Olen joka tapauksessa muuttamassa nyt vuodeksi pois Helsingistä, mutta ei olisi oikeastaan enää ollenkaan mahdoton ajatus lähteä täältä kokonaan pois. Jonnekin etelään tai sitten jonnekin metsään. Nyt kesällä Helsinki on toki mukava paikka ja varsinkin tällä viikolla, kun kaupungissa on paljon Pride-festarikansaa.

Kolmas asia, joka ehkä on muuttunut, on jonkinlainen rehellisyys. Rehellisyys itseäni kohtaan, rehellisyys elämää kohtaan. Mitä ovat ne asiat, jotka oikeasti merkitsevät, mitä oikeasti kaipaan elämääni lisää ja mistä haluan eroon. Olen yrittänyt opetella olemaan häpeämättä omia piirteitäni, ulkonäköäni tai sitä, että olen ajoittain ihmisten parissa tökerö. Olen alkanut mennä  enemmän sisältö edellä ja vähentää ulkoisiin asioihin keskittymistä. Olen alkanut hyväksyä sen, että olen aika herkkä ja kaipaan rauhaa, hiljaisuutta ja luontoa ympärilleni. En kaipaa hektistä kaupunkielämää, enkä jatkuvaa kilpailua, mutta silti tarvitsen elämääni haasteita, tavoitteita ja ihmisiä.

Yksi asia, joka todellakin muuttuu, on tämän kämpän siisteys! Mies on viikon Saksassa, joten saan myllätä täällä rauhassa kaappeja ja kasoja ja toivon, että päästään vähän siistimpään lopputulokseen. Tänä kesänä aion vihdoin myös siivota parvekkeen! Aloitan nyt.

Ps. Tuli kyllä taas niin outo postaus, joka ei mene mihinkään kategoriaan, eikä todennäköisesti ”palvele kenenkään tarpeita”, mutta menköön. Kukaan ei maksa mulle mitään tästä, joten kirjoitan, mitä lystään.