Dokumentti-ilta: Ku Klux Klan ja ”kulakit”

Vietin eilisillan katsomalla Areenasta dokumentteja Ku Klux Klaanin historiasta ”kulakkien” ja muiden vankien kohteluun Neuvostoliiton lukuisilla vankileireillä. Suosittelen katsomaan.

Ihmisen historia on kammottava, rasistinen ja verinen. Mietin jälleen, että olen kyllä super etuoikeutettu kermaperse, kun olen saanut elää elämäni näin vanhaksi ilman väkivaltaa, vainoa, pakkotyötä, sotaa ja nälänhätää. Omat ongelmat liittyvät lähinnä siihen ”ettei elämä valuisi hukkaan”,”mistä löytäisin itselleni mielekkään työpaikan” jne. Toki huolia riittää. Olen joutunut olemaan nyt pitkään sairaana ja elämä on aika pientä ja rajoittunutta, köyhyys ahdistaa, omien vanhempien sairastelu ja ikääntyminen huolettaa ja periaatteessa minä tahansa päivänä voin naisena joutua iltakävelyllä seksuaalisen väkivallan uhriksi tai epävakaan metromatkustajan puukottamaksi tai saada vaikkapa vakavan syöpädiagnoosin. Silti oma elämä on täyttä luksusta verrattuna pakkotyöleirillä vuosia  viettäneen ”kulakin” elämään tai 1800-luvulla eläneen tummaihoisen orjan elämään Amerikan eteläosissa. Ja miten jopa vielä 1960-luvun Amerikassa tummaihoisia kansalaisia sai murhata ja kiduttaa ilman mitään rangaistuksia, jos tekijänä oli valkoihoinen. Ja mikä pahinta, ovatko asiat lopulta paljoakaan muuttuneet…

Koska eiväthän nämä julmuudet pelkästään historiaa ole, valitettavasti. Sama meno jatkuu edelleen monessa kolkassa.  Radikalisoituminen, vihamielisyys, umpimielisyys ja uppiniskainen mustavalkoinen omaa etua ajava ajattelu ovat raivaamassa tilaa solidaarisuudelta, sivistykseltä, demokratialta ja avarakatseisuudelta. Mielipiteet ja päätelmät muodostetaan mututuntumalla ja tunteisiin vetoamalla, ei mihinkään oikeisiin tutkimuksiin perustuen.

Ehkä hieman koomista, mutta ennen kaikkea huolestuttavaa on, että persut yrittävät nyt puuttua peruskoulun opetussuunnitelmaan, joka heidän mielestään on läpeensä ”poliittista vihervasemmistolaista propagandaa ilmastosatuineen”. Heidän mielestään faktat ovat politiikkaa ja propagandaa, koska ne eivät edusta heidän poliittista kantaansa. Heidän mielestään kaikki muut ovat väärässä, koska eivät ole samaa mieltä kuin he ovat. Mietin, millaisia koululaisia, nuoria ja aikuisia kasvaa näiden ihmisten lapsista, jotka perustavat tietonsa persujen omiin ”oppikirjoihin”, eivätkä mihinkään muuhun, eivät usko mihinkään, mitä ”vihervassarit” koulussa opettavat. Somessa nämä ”oikeassa olevat” ja opetusta kritisoivat vanhemmat haukkuvat nykyisen  hallituksen jäseniä bolsevikeiksi ja demokratia on heidän mielestään kommunismia.

Mietin, miten kaikki todella levähtää käsiin, kun ilmastopakolaisuus ja äärioikeistolaiset/uusnatsistiset arvot pian törmäävät. Luultavasti tiedossa on kaaos ja paljon ruumiita.

Huolestuttaa ihmisten medialukutaidottomuus ja kuppikuntaisuus. Ihmiset jakavat omituisiin ja hämäriin  lähteisiin perustuvia huuhaa-artikkeleita ja kieltäytyvät ottamasta selvää asioista. He ajattelevat, että vaikka kaikki faktat sotivat heidän käsityksiään vastaan, he ovat silti oikeassa, koska ”juuri he ovat vihdoin paljastaneet totuuden”. Samanlaisiin oletettuihin ”touuksiin” perustui se käsitys, että valkoinen on kertakaikkiaan vain parempi ihminen kuin musta tai että mies on itsestäänselvästi kyvykkäämpi kuin nainen tai että maa on litteä.

Jos tieteelliset ja moniin tutkimuksiin perustuvat faktat eivät mene läpi, laajempia lähteitä ja tutkimuksia kieltäydytään lukemasta ja jokainen haluaa säilyttää  ”omat faktansa”, niin mitä asialle voi tehdä?  Voisiko taiteella vaikuttaa?

Tiedän, että Turun yliopistossa on meneillään tärkeä tutkimushanke siitä, miten taidetyön avulla voitaisiin mahdollisesti vähentää radikaalien nationalistien ja ilmastopakolaisten yhteentörmäystä edes vähän. On todettu, että taiteen tekeminen lisää ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan, auttaa sopeutumaan jne. Jos yksi rasistinen elokuva lietsoi väkivaltaisen klaanin uudelleen henkiin ja sai miljoonat liittymään veriseen yhteisöön, niin voisi nähdä, ettei taiteen merkitys ole pieni. Voisiko sillä lisätä myös hyviä arvoja ja yhteisymmärrystä? Haluaisin uskoa tähän. Ettei vielä ole liian myöhäistä. Se tietenkin tarkoittaa, että myös rahoittajat uskovat, että taiteella pystytään vaikuttamaan ja ettei se ole vain elitististä hiippailua tai turhanpäiväistä askartelua.

Itse olen pienemmässä mittakaavassa tehnyt yksinäisyyttä ehkäisevää taidetyötä seniorien parissa. Yksinäisyys, eristäytyminen, köyhyys ja huonommuuden tunne lisäävät radikalisoitumista. Summa summarum, jos taidetta tekemällä ja taideyhteisöön kuulumalla voi kokea olonsa paremmaksi, tuntea vähemmän yksinäisyyttä ja huonommuutta, ehkä radikaalit ja ihmisvihamieliset ajatuksetkin pikkuhiljaa hälvenevät? Voisiko taideyhteisö korvata uusnatsiyhteisön, jos yhteisöön kuuluminen on se juttu?

Minulla on kokemusta siitä, kuinka teatterin tekeminen koululuokassa auttoi kiusaajia huomaamaan ihailtavia ja uusia piirteitä luokan kiusatussa ja syrjityssä. Kiusaaminen luokassa väheni tai loppui kokonaan. Muutos tapahtui ehkä osin sitä kautta, että kiusaaja näki kiusatun arvostavammassa valossa ja toisaalta teatterin tekeminen ja siinä ”pärjääminen” toi kiusatulle uusia voimia, rohkeutta ja omanarvontuntoa ja osin ehkä, mitä parhainta, kiusaaja ja kiusattu kokivat, että yhdessä taiteen tekeminen olikin hauskaa ja unohtivat omat ”roolinsa”. Tämä on tietysti ihannetapaus, ainahan se ei ole näin suoraviivaista, mutta yksittäistapauksetkin lisäävät työn merkitystä.

Mutta tietenkään pelkästään taide ei auta. Tarvitaan demokratiaa ja sivistystä säilyttäviä ja puoltavia lakeja, jotka ehkäisevät laillista radikalisoitumista. En ole yhteiskuntatieteilijä tai politiikan asiantuntija, joten omat vaikutusmahdollisuudet ja tietämys  liittyvät enemmän kulttuuriin, taiteeseen, yhteisöllisyyteen, sivistykseen ja ymmärryksen lisäämiseen.

Tällaisia ajatuksia tänään.