Hiljaisuus
Hiljaisuus, puutuneet jalat, leijuen ilmassa kuin joku nostaisi kämmenellään, ei mikään konkreettinen käsi tai raaja, pelkkää ilmaa.
Aika seisoo. Näen. Mustia varjoja, näen. Käsilläni tavoitan. Pystyynkuollut kasvi toistaa rusehtavaa hämärää valoa.
Joku hankaa ovea. Raskas laahaava ääni. Hiljainen musiikki, menneisyyden häivähdys. Kaukana täältä. Yhtäkkiä askelten kopinaa kadulta.
Hän seisoi salin reunalla, katsoi minuun tutkivasti. Solmio ja musta hieman liian suuri puku. Minulla on käsissäni limonadipullo. Sitruunasoodaa. Otan kulauksen. Limsa poreilee suussani. Hän hymyilee minulle.
Tunnen itseni kevyeksi. Leijun. Gramofonin ääni avonaisesta ikkunasta. Puheensorinaa. Leijun.
Nainen seisoo rannalla. Hentoinen sade. Harmaa valo, sumun himmentämä. Kosteus ympäröi meidät. Koira haukkuu jossakin uudelleen ja uudelleen. Uudelleen ja uudelleen. Harmaa valo. Sitruunasoodaa. Puheensorinaa. Laahaava ääni.
Sumu nousee veden pinnasta. Kosteus ympäröi meidät. Koira kantaa suussaan suurta keppiä. Nainen kävelee rantaviivaa pitkin. Aallot kastelevat hänen hameenhelmansa, mutta hän ei näytä välittävän. Koira ja nainen kulkevat peräkanaa. Koiralla on suuri keppi suussa.
Joku hankaa ovea. Liukuu seiniä pitkin. Laahaava ääni vastaan äänettömyys. Näkymätön kosketus kulkee selkääni pitkin, kylmä, hidas, raskas. Huokaus. En tunne jalkojani. Äänet kadulta ovat lakanneet, vain kumea jyskytys pääni sisällä.
Ovi alkaa avautua naristen. Lähestyn ovea hitain askelin, mutta se loittonee askel askelelta. Lopulta katoaa kokonaan. Oviaukon kohdalla vain umpinainen seinä.
Olen lakannut tavoittelemasta. Sulkeutuneet ovet, kadonneet käsivarret. Loputtomasti muuttuvat varjot, jotka toistuvat toinen toistaan kauniimpina. Niiden kanssa minä tanssin. Niiden seuraan minä jään, kunnes liityn yhdeksi niistä. Ei enää kipua, ei enää turhia sanoja, loukkaamista ja loukkaantumista, ei kirkuvia lapsia, ei yliyrittämistä, ei selittelyä, syyllisyyttä eikä häpeää. Loputtomasti muuttuvat varjot seinillä. Niiden kanssa minä tanssin.
Omistan tämän syksyllä 2020 kirjoittamani tekstin kaikille vähän liian aikaisin lähteneille ja etenkin sille yhdelle. Itkettää. Lepää rauhassa.