Ihana erämökkiviikonloppu

En tiedä, miten voi yksi helteinen viikonloppu metsäisessä järvimaisemassa (tai pääasiassa siellä järvessä) niin piristää kroppaa ja mieltä mutta niin vain kävi! Tuntuu, että olen nyt palautunut treenien ja teatterintäyteisestä lopputalvesta, eristäytyneestä, yksinäisestä ja masentavasta maalis-huhtikuusta, työteliäästä toukokuusta keittiöhommissa ja railakkaasta juhannuksesta.

Myöskään kesätyöstä luopuminen terveyssyistä ei enää niin paljoa ahdista.Yhtäkkiä mieli on taas virkeä, ajatus kulkee ja saan keskityttyä opiskeluun. Myös koronan takia jäähylle jäänyt esitys on pikkuhiljaa alkanut innostaa, kihelmöidä ja työstyä alitajunnassa.

Huhtikuun jälkeen on toki tapahtunut muitakin piristäviä asioita: Hain tavarani Joensuusta ja tapasin samalla pitkästä aikaa IHMISIÄ! Miten kivaa!  Mukavat kämppikset  sattuivat olemaan kaikki paikalla ja lisäksi muutama opiskelukaveri saapui kämpillemme hetkeksi aikaa iltaa istumaan. Toukokuun alussa sain myös kesätyön ja lisäksi kutsun oman alan työhaastatteluun, teatteriohjaajan töitä syksyksi. En saanut ohjaajan paikkaa syksylle mutta sain teatteriopettajan hommia  samaisesta paikasta keväälle. Kesätyössä pystyin olla fyysisen ylirasitustilan vuoksi vain muutamia viikkoja, kroppa ei kestänyt kuormittavaa työtä, ja  nyt tuntuu, että luopuminen työstä oli ainoa järkevä ratkaisu. Opintoja on kuitenkin niin paljon vielä jäljellä, että niistä täyttyy koko loppukesä, ja henkisesti kuukaudenkn työrupeama uusine työkavereineen piristi kummasti.

Myös juhannus oli ihana ja piristävän sosiaalinen, vaikka nukuinkin koko viikonlopun todella huonosti ja välillä sinnittelin hereillä vähän väkisinkin skumpan ja kahvin voimin (olo oli alkuviikosta sen mukainen). Kaveriporukalla vuokrasimme erään partiolaismökin, teimme kukkaseppeleitä ja vastoja, saunoimme, grillasimme, laitoimme ruokaa ja juhlimme. Kotiin kaupunkikämppään palaaminen juhannuksen jälkeen tuntuikin aika nihkeältä, ja siksi päätimme jatkaa ”kesälomaa” kahdestaan  vielä vähän lisää. Juhannus oli myös sosiaalisuudessaan ja unettomuudessaan aika raskas, ja ainakin minä kaipasin vastapainoksi vähän sellaista rauhallista (ja päihteetöntä) makoilua järven rannalla ihan vain omissa oloissa.

Mutta tuosta ”erämökistä”. Emme ole kovin useasti mökkejä vuokrailleet ja onhan niillä hintaakin, mutta koska oma sukumökki on aika kaukana, vanhemmat ovat iäkästä riskiryhmää, eikä järveäkään mökillä ihan lähellä ole, päädyimme  näillä helteisillä säillä vuokraamaan pienen metsämökin Verlan maailmanperintökohteesta Kouvolasta Vähä-Kamposen rannalta. Mökissä on juokseva vesi, mikä on todella luksusta ja vieressä puusauna. Olemme aiemmin vuokranneet pari vuotta sitten vastarannalla sijaitsevan 60-luvulla rakennetun hieman suuremman mökin, jossa on myös takka ja sisävessa, mutta oikeastaan tämä pikkumökki oli kivempi näin helteillä. Järveen oli matkaa mökiltä n. 10 metriä ja puulämmitteinen sauna oli tosi hyvä. Ajoitus, sää ja ympäristö oli täydellinen! Uiminen, saunominen, lukeminen, lintujen tarkkailu, ulkona oleminen, grillaaminen, mitä muuta sitä väsynyt ihminen helteisenä viikonloppuna kaipaa!

Lisäksi jäin koukkuun tuohon ihanaan vegaaniseen perunasalaattiin, johon sain reseptin juhannuksena. Teen nyt sitä kotonakin joka toinen päivä!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *