I’m Thinking of Ending Things

HUHHUH, nyt oli kyllä sellainen elokuva, että mietin hetken, onko Charlie Kaufman käynyt mun pään sisällä!

Katsoin leffaa perjantaina  25 min., enkä meinannut uskaltaa mennä yksin saunaan, vaikka oikeastaan elokuvan alussa ei muuta tapahtunut kuin runonlausuntaa. Sitten katsoin lauantaina loput ja ahdisti koko sunnuntain. Suosittelen siis!

Aluksi ärsytti (naispääosan esittäjä lähinnä), sitten hämmensi ja sitten kolahti. Pienen sulattelun jälkeen kyllä myös aukeni. En spoilaa nyt yhtään, vaikka tekisi mieli sanoa monia asioita, mistä tämä mun mielestä kertoo ja miksi se kolahti muhun nyt niin paljon. Ehkä kirjoitan tästä vielä ihan kunnon postauksen joku päivä.

No, sanotaanko, että aika samoja teemoja sivutaan, joita olen itsekin tässä pyöritellyt viimeiset… öö pari vuotta (tuntuu sadalta vuodelta, kun kohtalo nyt selkeästi yrittää estää koko projektin toteutumisen) oman esitykseni kanssa. Varmaan jakaa mielipiteitä, mutta mun mielestä surrealismi rules!

Olen samaan aikaan tosi inspiroitunut ja tosi ahdistunut!