Itsemyötätuntoa esimerkein

Jokin havahtuminen on tapahtunut tässä joulun aikana. Ehkä se johtuu siitä, että annoin oikeasti aivojen levätä hetkeksi kaikesta suorittamisesta ja suunnittelemisesta. Asiat ovat loksahdelleet kohdilleen.

Tänä syksynä on tosiaan ollut aikaa ajatella. Niin hyvässä kuin pahassa. On tullut aika myöntää, että jotkut ajatusmallit ja toistuvat defenssit ovat syöneet vuodesta toiseen ihan liikaa resursseja, voimavaroja ja estäneet kehittymästä. On tullut aika myöntää, että näin en voi elämääni jatkaa. Jos en tee asialle jotakin, jään lopun iäkseni katkeroitumaan kotisohvalleni perfektionismini kanssa.

Samaan aikaan, kun olen päättänyt alkaa ajatella itsestäni myötätuntoisemmin, olen oikeasti alkanut saada asioita aikaiseksi. Itsemyötätunto tarkoittaa omassa elämässäni esimerkiksi: kynnyksen madaltamista tekemisten suhteen, ”tee enemmän ajattele vähemmän” ja ”vähän on parempi kuin ei mitään”-mentaliteettia, asioiden ja itsensä ottamista vähemmän vakavasti, yrittämistä etukäteen luovuttamisen ja ylianalysoinnin sijaan ja sitä, että jos ”mokaa”, suhtautuu siihen armollisesti ja suhteuttaa sen suurempaan mittakaavaan ja jatkaa mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

On aika lopettaa vertaaminen muihin samassa iässä oleviin ja siihen, ”kuinka pitkällä he jo ovat urallaan tai  kuinka paljon heillä jo on omaisuutta, kokemusta, toteutuneita haaveita, itsevarmuutta, lapsia, asuntoja, hevosia, työvuosia, burnouteja…”

Asioilla on aina kääntöpuolensa ja näkökulmasta riippuen monet tilanteet voi nähdä joko täysin surkeassa valossa, neutraalisti tai jopa positiivisesti. Listaan tähän joidenkin asioiden molemmat puolet.

Tässä itsemyötätuntoista ajattelua käytännössä: 

Negatiivinen: Mulla ei ole paljoakaan työvuosia takana ”oikeissa töissä”, enkä pärjää työmarkkinoilla kokeneiden maistereiden kanssa.

Neutraali/Positiivinen: Olen kuitenkin ohjannut seitsemän teatteriesitystä, opiskellut täyspäiväisesti tanssia 36-vuotiaana, suorittanut kaksi kandia, tahkonnut kohti unelmiani ja toteuttanutkin niitä sekä tehnyt monenlaisia pätköhommia. Jos jatkan itseni kehittämistä systemaattisesti ja luotan asioiden järjestymiseen omalla painollaan, löydän kyllä paikkani, olen tähänkin asti löytänyt.

Negatiivinen: On haihattelua enää tämän ikäisenä unelmoida mistään.

Neutraali/Positiivinen: Monet eivät unelmoi tämän ikäisenä enää, koska ovat jo saavuttaneet unelmansa tai vaihtoehtoisesti jo luopuneet niistä. Ei ole mitään väärää siinä, että tavoittelee unelmiaan iästä huolimatta, se ei ole keneltäkään pois, kukaan ei vahingoitu siitä. Se saattaa tuntua nololta, mutta mitä sitten? Sitä paitsi eikö ole parempi, että on elämäniloinen ja innostunut unelmoija kuin kaiken nähnyt, kaiken kokenut ja tympääntynyt?Negatiivinen: Olen jäänyt junnaamaan paikoilleni elämässä.

Neutraali/Positiivinen: Ei ole kyllä täysin totta. On monia asioita, jotka vuosi sitten tuntuivat vielä kaukaisilta asioilta ja jopa mahdottomilta: että työskentelisin ruotsiksi, että näyttelisin vaivattomasti ruotsiksi, että harkitsisin opintoja englanniksi, että olisin perustanut oman podcastin (vaikkakin vielä treenimielessä), että olisin julkaissut omia tanssivideoita somessa, että olisin tehnyt yleisön mielestä koskettavia esityskoreografioita, että juontaisin tapahtumissa, että olisin hankkinut castingkuvat ja että nyt uskallan vihdoin hakea leffarooleja ja ammattinäyttelijän töitä. Olen pienin askelin edistänyt omaa uraani ja koittanut parantaa elämänlaatua. Olen tehnyt myös järkeviä siirtoja työelämän suhteen.

Olen toki ollut paljon kotona ja pähkännyt elämääni, enkä ole tehnyt varmastikaan niin paljon kuin olisin voinut tehdä, mutta ensinnäkin: Teatteria ON aika vaikea tehdä yksin kotona korona-aikana, toiseksi työnhakijoita esim. tuotannollisiin ja muihin toimistohommiin on nyt ihan älyttömän paljon, joten työnsaanti on kiven alla, kolmanneksi sairaus vaikuttaa kaikkeen ja neljänneksi, pandemian vuoksi on kyseenalaista rampata harrastuksissa ja opinnoissa ja sillä tavalla kehittää itseään, joten olosuhteetkin kyllä syövät nyt aika paljon mahdollisuuksia.

Negatiivinen: Olen hyvin epäsivistynyt, enkä tiedä mistään mitään.

Neutraali/Positiivinen: Ei kyllä pidä täysin paikkaansa. Ok, en tiedä paljoakaan tämän hetken maailmanpoliitiikasta tai nanoteknologiasta, mutta pystyn kyllä ihan normaalisti juttelemaan monenlaisista asioista esim. sisareni kanssa, joka on tohtori, tuntematta itseäni tyhmäksi. Fakta on, että jos keskittyy johonkin asiaan, on vaikea keskittyä samaan aikaan kaikkeen muuhun. Olen keskittynyt viime vuodet esitysten tekemiseen ja esim. erilaisiin näyttelijäntyöntekniikoihin, tanssipedagogiikkaan ja teatteripedagogiikkaan. Olen siinä mielessä putkiaivo, että haluan tehdä yhden asian kerrallaan kunnolla.Toki voisin olla laajemmin kiinnostunut asioista, mutta mikään ei estä sivistämästä itseään enemmän jatkossa. Hyllyssä on kirjoja: Historian pikkujättiläinen, Uskonnot maailmassa, Keskiajan aatehistoria…. Sen kuin vain lukemaan! Harva myöskään lukee Pinterin tai Ionescon näytelmiä aamiaisella. Miksi se olisi huonompi asia kuin Hesarin lukeminen?  Haluaisin kyllä vielä opiskella itseni maisteriksi ja muutenkin. Tulisi luettua sitten vielä vähän enemmän. Joskus on myös sellaiset ajat, että haluaa enemmänkin keskittyä johonkin kepeämpään. Tämä syksy on ollut sellaista aikaa. Nyt huomaan, että aivoissa alkaa olla taas energiaa ja tilaa jollekin kehittävämmälle kuin itsehoito-oppaiden äänikirjaversioiden kuuntelemiselle. Aivot oikein hamuavat nyt jännitystä ja haastetta elämään! Lisään tässä myös pikkuhiljaa lukemieni kirjojen vaikeustasoa. Askel kerrallaan.

Negatiivinen: Olen hidas, epätuottelias ja jotenkin liian hauras.

Neutraali/positiivinen:  Tämän voi ajatella myös niin, että olen rauhallinen, kaipaan paljon omaa aikaa ja haluan keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Ei kai kaikkien tarvitse olla oravanpyörässä juoksevia, perheellisiä, rahaa tahkoavia uratykkejä. Olen kuitenkin monessa tilanteessa ollut hyvinkin aikaansaava ja tehokas. Toki stressinsietokyvyssäni on kehittämistä ja välillä saatan olla vähän yliherkkä tunteideni kanssa, mutta niissäkin asioissa voi kehittyä. Olisi hyvä löytää sellaisia töitä, joissa nimenomaan luovuudesta, omanlaisesta rohkeudesta ja rauhallisuudesta olisi myös hyötyä. Sitäpaitsi olen tehnyt tänä syksynä tietoista työtä perfektionismini vähentämisen eteen. Joskus on hyvä ottaa asiat vähemmän vakavasti, tehdä ihan hyvää jälkeä täydellisen sijaan.

Negatiivinen: Vaikka uskoisit itseesi, voit silti olla ihan paska.

Neutraali/Positiivinen: Tietenkin olet vielä ihan paska, jos et ole koskaan edes kokeillut. Usko itsessään ei pelkästään auta vaan treeni, toisto, sinnikkyys ja kyky oppia ja omaksua uutta.  Niissä taas uskosta voi olla suurtakin apua. Moni jää junnaaman taidoissaan paikoilleen joko siksi, ettei uskalla oikein kunnolla edes yrittää tai sitten siksi, että luulee jo osaavansa kaiken, eikä siksi suostu omaksumaan mitään uutta. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus oppia uutta, jos oppimiselle antaa tilaa. Sitäpaitsi, mitä väliä lopulta on sillä, oletko loistava vai paska? Pääasia on, että nauttii siitä, mitä tekee.

Negatiivinen: Olen epäonnistunut wannabetaiteilija.

Neutraali/Positiivinen: Kuka sen epäonnistumisen tai onnistumisen määrittää? No, olisin toki voinut luovuttaa jo alkumetreillä ja jättää esitykset tekemättä kokonaan ja keskittyä johonkin järkevämpään. Olen kuitenkin tehnyt teatteria yli kymmenen vuotta ja nauttinut sen tekemisestä. Mulla on ihan oma kädenjälki ja omat fanit. Jos apurahoja ei ole tullutkaan, se ei johdu siitä, että olisin läpeensä paska, vaan siitä, että ala on todella armoton, kilpailu on kovaa ja hakijoita on valtavasti. Kyllä se oma polku vielä löytyy. Ja varmasti tulen jostakin jotakin työtä löytämään, vaikken taiteella eläisikään.

Negatiivinen: Olen niin kokematon kaikessa.

Positiivinen: Mieluummin kokematon kuin kyynistynyt.

Valokuva: Ilkka Vuorinen

Kirjallisuutta:

Ronnie Grandell: Itsemyötätunto ja Irti itsekritiikistä – löydä terve suhde itseesi